Puhallus

ja itku on poissa. Vanhemmuus on tuonut mukanaan supervoiman: puhalluksen, joka poistaa kivun välittömästi. Pieniä tapaturmia sen sijaan tuntuu sattuvan vähän tiheämpään. Yölläkin vierestä saattaa kuulua hento pyyntö: "äiti puhaltaa" ja hämärässä naaman eteen ilmestyy pieni sormi.

Joskus myös paitaan tai housuun saattuu. Leikeissä traktori kiitää puhaltamaan kyljelleen kaatunutta monsteriautoa. Saisikohan seuraavaan synnytykseenkin varattua tällaisen puhalluksen?