Päivä Porvoossa ja paluumatka

Aamulla piti sylitellä ja tankata läheisyyttä vähän tavanomaista enemmän. Aamiainen Joosen oli nautittava ehdottomasti kypärä päässä, mikä hieman huvitti kanssa-asukkaita.

Aamiaisen jälkeen lähdimme pitämään sadetta Porvoon Paahtimoon.

Vanhempien hermoja testattiin kirmaamalla sateiselle terassille kerta toisensa jälkeen.

Sade loppui onneksi melko pian ja pääsimme kiertelemään vanhaa Porvoota. Ennen yllä olevaa kuvaa Joose totesi "Ei oo auksaa (=hauskaa)", mutta taisi silti olla.

 

 

 

Vanha kaupunki oli todella viehättävä ja Joosen isältä taisi olla taktinen veto ehdottaa vierailuajankohdaksi juhannusta, jolloin suurin osa houkuttelevista putiikeista piti ovensa kiinni.

Joosen päiväunien aikaan ehdimme nauttia vielä jälkkärikahvit Fryysarinrannassa ja heräämisen jälkeen varasimme reilusti leikkipuistoaikaa ajatuksena väsyttää Joose laivamatkaa silmällä pitäen.

Paluumatka Runebergilla oli triplasti pyöräilyä rankempaa, sillä laivan kaiteessa oli useita Joosenmentäviä aukkoja ja Joose kaikesta juoksentelusta huolimatta vielä täynnä energiaa.

Vanhemmat olivatkin hyvin, hyvin tyytyväisiä kun laiva kaarsi Kauppatorille. Borta bra, men kotiin oli ihana palata.

Matkalla juhannuksen viettoon

Juhannuspakkailut jäivät kuin jäivätkin aamuun, joten pääsimme matkaan vasta lähempänä puolta päivää. Sillä ehkä säästyimmekin pahimmalta ruuhkalta.

Pyörissä ilmaa tsek. Lasit päässä tsek. Juomapullo, tyyny ja kissa lähellä tsek.

Haastavinta oli löytää ulos Helsingistä ja karttaan oli turvauduttava joka käännöksen kohdalla. Pirkkola, Maunula, Oulunkylä, Viikki, Latokartano, Myllypuro, Mellunmäki, Länsisalmi, Itäsalmi...

Pyöräkärrystä kuului onneksi iloinen pulputus ja välillä lauluakin. Pienen turhautumisen aiheuttivat kissan putoaminen jalkatilaan ja kirjan tavoittelu kärryn toiselta laidalta, mutta niistäkin Joose selviytyi ilman pysähdystä.

Olimme suunnittelleet pitävämme evästauon vasta Söderkullassa, mutta tarpeet ohjasivat pysähtymään jo aiemmin, ja hyvä niin. Satuimme kääntymään Keidas Cafeen pihaan, jossa pysähdys venähtikin puolitoistatuntiseksi.

Keittolounasta siivitti yrittäjän isän haitarin soitto ja idylli houkutteli nauttimaan vielä pullakahvitkin. Joosekin ehti herätä samalla pysähdyksellä lounastamaan ja sai vielä jaloitteluhetken jälkeen matkapullan mukaansa.

Suurimman osan matkasta pääsimme pyöräteitä pitkin. Välillä pientareilla oli ruhtinaallisesti tilaa ja välillä vähän niukemmin. Muuta liikennettä oli kuitenkin yllättävän vähän, ja nekin enimmäkseen matkapyöräilijöitä ja moottoripyöräilijöitä.

Porvoossa olimme puoli kuuden aikaan, juuri sen venähtäneen lounastauon verran arvioidusta aikataulustamme jäljessä.

Yöpaikkamme Porvoon retkeilymaja yllätti oikein positiivisesti. Pikaisen siistiytymisen jälkeen jatkoimme sieltä vielä grillijuhliin juhannuksen viettoon.

 

 

Pitkän kyydissä istumisen jälkeen Joose nautti pihalla kirmailusta, trampoliinihyppelystä ja ihastuttavasta tyttöseurasta. Musiikki, ilta-aurinko, hyvä seura ja maistuvat ruoat taas kruunasivat vanhempien päivän. Meni kuten Strömsöössä.