Vuoden vaihtuminen

Vuosi vaihtui yhtä jännittävästi kuin tiistai yleensäkin keskiviikoksi. Taakse jääneen vuoden jännityskiintiö tuli kyllä hyvin kulutettua jo joulukuun puoliväliin mennessä, joten hyvä vaan huilia jo tässä vaiheessa. Perhe-elämää, työelämää ja niiden yhteensovittamista, odotusta, jännitystä ja vähän pelkoakin on tämä vuosi pitänyt sisällään. Varsin onnellinen ja rakkaudentäyteinen vuosi silti!

Kierrättäjä

Kun joulu ja siihen liittyvät projektit jäivät taakse, piti kiiruusti keksiä uutta puuhaa vapaahetkille. Perustin siis facebookiin asuinalueellamme toimivan lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden kierrätysryhmän. Ensimmäisen tunnin aikana siihen liittyi yli 50 jäsentä, joten kysyntää taisi olla.

Mutsin vanhassa potkarissa

Koska meidän lapsitehtailumme jää näihin kahteen muruseen, on kierrätysryhmälle kohta itselläkin käyttöä. Talteen otetaan vain ne kaikista rakkaimmat vaatekappaleet.

1 kk

Meidän vauva on kuukauden vanha! Poika seuraa jo tarkasti katseella ja väläytti mutsilleenkin aattona ensimmäisen hymyn. Pieni on aika lunki tapaus, tai sitten vanhemmat vaan osaavat ottaa äännähdykset rauhallisemmin. Ruokatarjoilun kanssa on silti hyvä pysyä aikataulussa.

Maanantain neuvolassa oltiin tyytyväisiä painon kehitykseen (silloin 4385 grammaa), joten sitä ei tarvitse enää huolehtia. Pituuttakin oli tullut taas sentti (56 senttiä) ja pienimpiä vauvanvaatteita on pitänyt jo pistää sivuun.

Jouluaaton tunnelmia

Vietimme ensimmäistä kertaa joulua oman ydinperheen kesken Helsingissä. Aattoaamu alkoi hyvin: riisipuuro ei palanut pohjaan eikä kuusikaan karistanut sisälle päästyään neulasia. Kuusen koristelusta vastasivat Joose isänsä kanssa. Mummulan metsässä kasvanut kuusi koristui mummilasta perityillä koristeilla.

 

Pikkuveljen ensimmäinen joulu

Joulurauhan julistus sateisessa Turussa

Joose kävi isänsä kanssa joulusaunassa. Mutsi ja (etenkin) pikkuveli valmistelivat sillä aikaa joulupäivällistä, joka sisälsi varsin perinteisiä herkkuja. Nyt kun joulumenua ei ole kotona oleskellessa nauttinut vielä kertaakaan, oli pöytään pakko saada kinkkua, laatikot, rosolli, sillit ja graavilohta. Joose söi puolet pöytään nostetusta kinkusta.

Päivällisen jälkeen ullakolta kuului ääniä ja kun Joose isänsä kanssa kävi taskulampun kanssa asiaa tutkimassa, löytyi ullakolta joulupukin jättämät lahjakassit. Montaa lahjaa ei Joose parkkihallin ja automaton jälkeen malttanut enää avata, joten tekemistä jää sopivasti myös joulupäiville.

Illalla otettiin vielä skypepuhelut mummilaan ja mummulaan. Pieni haikeus iski kaikki rakkaat nähdessä. Onneksi ihan pian nähdään livenäkin.

 

 

Kahden poikalapsen vanhempaa huumorintajuinen pukki muisti mm. verenpainemittarilla.

Isoveli

Joose on ottanut hyvin isoveljen roolin ja hoitaa pientä hellin ottein. Yölläkin olen herännyt siihen että Joose silittelee vieressä nukkuvan pikkuveljen päätä (ensimmäinen yö ei siis jäänyt poikkeukseksi 140 cm leveässä perhepedissämme). Vauvan itkuun Joose taas reagoi rauhoittelemalla "Pikkuveli, ei mitään hätää. Kaikki on hyvin."

Sen verran herkkä asia pikkusisaruksen syntymä kuitenkin on, että kummitädin todetessa että Joosesta on tullut isoveli Joosen yllättävä ja tylyhkö vastaus oli "se ei ole sinun asia". (Poliittisesti korrektia) kantaa ei ole myöskään muodostettu vielä kysymyksiin onko mukavaa kun on pikkuveli tai onko pikkuveli kiva.

Terveisiä kuplasta!

Blogihiljaisuuden syyksi ei voi väittää kiirettä. Elämä on leppoisampaa kuin aikoihin. Joululahjaostokset suoritimme jo ennen pikkumiehen syntymää ja nyt ollaan vaan hiljakseltaan valmisteltu joulua, tavattu ystäviä ja sukulaisia ja nautittu kotielämästä. Pienin nukkuu vielä valtaosan vuorokaudesta, mutta hereillä ollessaan vaikuttaa jo varsin skarpilta. Hymynkin jo väläytti isälleen (tai tämän ohi taululistalle).

 

Hei, olen mä välillä hereilläkin!

Huojennus

Eilen vierailimme jo vuosi sitten tutuksi tulleessa lastensairaalassa. Tällä kertaa perätilabeibin asioilla lonkkatsekkauksessa. Seppo läpäisi lääkärintarkastuksen ja tammikuussa käymme vielä tarkistamassa asian toistamiseen. Iso kivi kuitenkin vierähti sydämeltä kun lastahoidolta (ainakin toistaiseksi) vältyttiin.

Tänään oli vuorossa neuvolan painokontrolli. Pojan paino oli viikossa noussut 200 grammaa ja pituuttakin oli tullut kaksi senttiä syntymämitoista. Ehkä tämä mutsi saa kuin saakin oman meijeritoiminnan kunnolla pyörimään.

Iltakävelyllä

Joosen isä: Lähdetkö isin kanssa kauppaan?
Joose: Emmä usko.

Huomiota

Ensimmäisen kotiviikon aikana olemme saaneet vieraaksi sisaruksiani sekä Joosen kummeja. Joose on kalastanut hyvin vieraiden huomion.

"Kissapäivän" (=itsenäisyyspäivän) vieraat

Autoleikit ovat nyt pinnalla. Yleensä toinen autoista kolaroi ja toiselle tulee paha mieli.

Serkukset

Maitokriisi

Voisi luulla, että toisen lapsen kohdalla ei enää ihan pienestä hätääntyisi. Sepon painon lasku sai kuitenkin pienen imetyskriisin aikaan. Painoa seurattiin vuorokauden ajan turhankin tiuhaan ja keskiviikkoiltana olimme vauvan kanssa jo molemmat turhautuneita. Toinen sai rintaraivareita ja toinen itki pelkoa maidon loppumisesta. Kauhukuvissani näin vauvan makaamassa sairaalassa tipassa ja itseni steriloimassa tuttipulloja ja kantamassa kaupasta nanneja. Onneksi mulla on ihanat imetystukihenkilöt ja vauvan paino on tihentyneen ruokailun ansiosta lähtenyt uudelleen nousuun.

Kuvaukselliset

Tänään meillä vieraili sekä neuvolan täti että vauvakuvaajapariskunta. Ensimmäinen paljasti kuopuksemme suunnitelmat jälkimmäisten varalle: Seppo oli päättänyt olla kiinteämmässä kunnossa ja pudottaa painoaan kuvauksia varten. Anorektikon alku sai neuvolasta vaa'an lainaan.

 

Ensimmäiset kotipäivät ja -vierailijat

Ensimmäiset kotipäivät nelihenkisenä perheenä ovat sujuneet odotettua sujuvammin. Joose on ottanut pikkuveljen hienosti vastaan ja seurannut hoitotoimenpiteitä kiinnostuneena. Yöt ovat ensimmäistä lukuunottamatta olleet rauhallisia ja puoli kymmenen herätyksistä en osannut etukäteen edes unelmoida. Kahden aikuisen pyörittäessä taloutta ei kotikaan ole (vielä) kuin pommin jäljiltä. Tätä on ehkä myös edesauttanut se, että edellisen viikon lastenhoitajat olivat tehneet jääkaapin täyteen valmista ruokaa.

Ensimmäisinä uutta tulokasta säntäsivät tapaamaan isovanhemmat. Meillekin vierailut olivat tietysti tärkeitä, sillä kuka muu voisikaan olla jälkikasvustamme yhtä innoissaan kuin isovanhemmat? Joose otti kaiken irti saamastaan huomiosta, mutta silti isovanhempia huudeltiin leikkikavereiksi pitkään sen jälkeen kun heipat oli sanottu.