Painissa

Jos motorinen kehitys on hurjaa ensimmäisen ikävuoden aikana, niin kyllä se yllättää vielä leikki-iässäkin. Olimme seuraamassa tänään painitreenejä kesätauon jälkeen ja kyllähän temput kävivät Jooselta taas paljon sukkelammin kuin keväällä.

Molskille mieli Joonakin

Kun samalla seurasi vielä ystävän kaksivuotiasta, muistui hyvin mieleen millaisella keskittymiskyvyllä painiharrastus vuosi sitten aloitettiin.

Joona 10 kk

Jonttu täytti tänään pyöreitä kuukausia. Sitä juhlistettiin asiaankuuluvasti vadelmarahkalla. Meidän varhaiskypsä on tehnyt jo ensimmäiset pottakakat ja pesee itse kolme hammastaan.

Multitaskaaja

Huonekaluja pitkin hän kävelee sivusuunnassa jo melkoista vauhtia ja eteenpäinkin pääsee vain yhdellä kädellä tukea ottaen. Puheenpulputusta riittää, varsinkin ruokapöydässä, mutta tolkkua siitä ei vielä kukaan ota.

Sukkapaitahousut

Joose kysyi tänään: "Laitetaanko äiti mullekin sukkapaitahousut niinku Joonalla?"

Järkkäri ei ole vieläkään päässyt huoltoon

Voi kun joku keksisi sellaiset sukkapaitahousut, jotka olisivat juuri näille keleille sopivat. Käytiin tänään tunnin verran leikkipuistossa hytisemässä. Päälle oli puettu edelliskerrasta poiketen pipot, hanskat, huivit ja välikausipuvut mutta silti kaikille tuli kylmä ja itku (tosin mulla vaan sisäänpäin). Mitähän me talvella puetaan jos nyt on jo vedettävä päälle kaikki villavermeet?

Kotona!

Pojat olivat silmin nähden iloisia kotiin paluusta. Kaikki lelut ja kirjat täytyi tietysti käydä läpi ja parin viikon mediapaaston jälkeen tv:kin sai eri tavalla huomiota.

Poissa ollessamme oli naapuriin valmistunut uusi leikkipaikka. Siihen tutustumisessa olikin sopivasti ohjelmaa vapaapäivillemme. Eiköhän me pian taas olla arjessa kiinni.

Kossit Kosilla osa VIII: Mitä opimme

Kahden viikon ulkomaanreissulla opimme kaikki yhtä sun toista.

Joona oppi:

• seisomaan ilman tukea
• melkein sanomaan kissa: "kisss" 

Joose oppi:

• uimaan yhä varmemmin käsikellukkeilla
• laskemaan hallitusti vesiliukumäestä
• kreikan sanan kalimera (=hyvää huomenta/päivää)
• tervehtimään, hyvästelemään, kiittämään ja pyytämään anteeksi englanniksi

Vanhemmat oppivat että:

• tiimityöskentelymme, etenkin ruokailutilanteissa, on moneen perheeseen verrattuna jo varsin pitkälle hioutunut
• kuopuksemmekin on vieraiden(kin) mielestä ihmeellinen ja suloinen vauva
• matkalla on hyvä olla mukana useampi kamera, kun se paras menee rikki jo ensimmäisenä päivänä
• etelänmatkalla pikkulasten kanssa voi vain haaveilla täydellisen tasaisesta rusketuksesta
• lapset ovat monessa tilanteessa aikuisia reippaampia matkustajia
• vapaata saa palkkatyöstä, kaupassa käymisestä, ruoan laitosta, tiskaamisesta, siivoamisesta ja pyykkäämisestä mutta kasvatus- ja hoitotyö seuraavat mukana lomallekin.
 

 

Kossit Kosilla osa VII: Retki Nisyrokselle

Joosen toiveesta teimme lomallamme yhden lauttaretkenkin. Kosin satamasta olisimme päässeet Turkin puolelle Bodrumiin tai kolmen saaren risteilylle. Koska näistä kumpikaan ei suuresti kiehtonut, päädyimme retkeen Kardamenasta Nisyrokseen.

Retkeen sisältyi visiitti aktiivisen tulivuoren kraatterille. Reunamiltaan höyryjä päästelevä kraatteri oli aika vaikuttava paikka.

Bussimatka vuoriston halki taisi silti olla vieläkin jännittävämpi kokemus.

Ennen lautan lähtöä ehdimme viettää vielä kolme tuntia Mandrakin idyllisessä kylässä.

Lounasta söimme tavernassa, jonka neuvokas omistaja antoi mopokyydin pankkiautomaatille, kun tiedustelimme korttimaksumahdollisuutta.

Lounaan jälkeen jaksoimme vielä kivuta ylös nunnaluostariin ihailemaan maisemia.

 

 

 

Joose kävi testaamassa paikallisen uimarannan.

Kossit Kosilla osa VI: Sporttailua

Kuten jo lomilla ennen lapsia, halusimme sisällyttää reissuun myös vähän urheilua ja vuokrasimme viikoksi pyörät (Joosen nimeämät Jimo ja Jamo) sekä pyöräkärryn (Jippo). Lapsimatkustajien (joista toinen haikaili jatkuvasti mönkijöiden kyytiin) vuoksi pitäydyimme kuitenkin vain puolen päivän retkissä.

Lähdimme matkaan heti aamiaisen jälkeen ja palasimme lounasaikaan (12.30-15).

Yhden retken teimme kuumille lähteille (Thermi), jossa Joose kävi pulikoimassa.

 

Toisen, vähän pidemmän, retken teimme Ziparin kautta Zian vuoristokylään, jossa hikisen 7 kilometrin nousun jälkeen taisimme itse olla kylää suurempi nähtävyys kanssaturisteille.

Viikon ajan ohitimme tämän mustan sonnivasikan, jonka ristimme Ferdinand-häräksi.