Taaperon kantoreppu

Vauva-aikana (etenkin ne raskaat koliikkikuukaudet) kantoliina oli meidän perheen pelastus. Tällä hetkellä Joose on kovasti mieltynyt tämänmalliseen kantoreppuun:

Kateissa Kaaressa

Teimme tänään Joosen kanssa ostosreissun uuteen kauppakeskus Kaareen. Aikaa oli varattu kaksi tuntia, mutta olimmekin kotona jo tunnin päästä. Tarkoituksena oli ostaa viikonloppuna maailmaan saapuneelle tyttövauvalle lahja. Täsmäisku siis eikä haaveissakaan lattemammailua. Pääsimme kierroksen toiseen kauppaan ja puoli minuuttia siitä kun vapautin Joosen rattaista tämä oli kateissa. Ravasin kaikki rekkien välit ja kyselin kanssa-asiakkailta oliko yksinäistä pätkää näkynyt. Juuri kun myyjä oli antamassa kännykällä vartijalle kadonneen tuntomerkkejä, huomasin asustehyllyyn liimaantuneen Joosen. Siinä se seisoi, ihan hiljaa, mutta vailla pienintäkään hätäännystä. "Katsotaan takkeja" oli ensimmäinen vastakommentti, kun olin saanut huolimonologini pidettyä. Piilosleikin säännöt kaipaavat tarkennusta.

Listalla

Kolmantena äitiysvapaapäivänä oli jo pakko tarttua vielä kirjoittamattoman (!) työlistan tehtäviin. Ensimmäisenä tietysti siihen likaisimpaan: häkkivaraston siivoukseen.Tämän jälkeen olisi enää tusina pienempiä järjestelyprojekteja, askarteluja ja muita asioita, joille en ainakaan seuraavaan vuoteen usko päivisin löytyvän aikaa. Seppo-vauva voi siis ihan rauhassa lykätä tuloaan vielä itsenäisyyspäivään.

Uusi arki haltuun

Ensimmäinen kotipäivä alkoi leikkipuistotreffeillä Joosen vauva-aikaisten kavereiden kanssa. Vertaistuen arvo on mittaamaton!

Jooselta ei irronnut vielä ensimmäisenä päivänä kommentteja kotivallan vaihdosta. Mutsin läsnäolosta otettiin kuitenkin ihan kaikki irti. Ehkä tilanne jo ensi viikolla vähän tasoittuu.

Piikitön aamukampa

Aamulla bussipysäkille kävellessä koetin palauttaa mieleen niitä vuoden takaisia aamuja ja yksin liikkumisesta kumpuavaa vapauden tunnetta. Ihan pienen haikeuden niistä sai puristettua, mutta silti vapauttavammalta tuntuu irtipäästäminen työhön liittyvistä miljoonista asioista ja vastuun jättäminen niistä jollekin toiselle.

Töissä toistaiseksi viimeistä työpäivääni juhlistettiin kakkukahveilla, mutta se olikin päivän ainoa rauhallinen hetki. Ajatukset sinkoilivat melkoisesti vielä kotimatkallakin. Huomisesta lähtien en olisi enää mukana pelastamassa maailmaa vaan yhteiskunnan elättinä vaihtamassa vaippoja.






Illalla ihana ystävä otti pääkokin roolin illallisen valmistuksessa ja toinen muisti postitse ensipäivien selviytymispakkauksella. Liikutus oli väistämätön.

Skeittipuistossa

Potkupyöräilyä kohtaan ei jäänyt onneksi kenellekään pelkotiloja ja tänään Joose oli käynyt isänsä kanssa läheisessä skeittipuistossakin ajelemassa.

Possupiilo

Meidän  perhe on kituuttanut jo pari viikkoa flunssassa. Yskä pysyy sitkeästi vaikka sitä on kuinka yskitty pois. Iltaisin olemme tosiaankin nauttineet uudesta olkkarista. Mutsi lähinnä sohvan pohjalta käsin. Välillä Joose kömpii kainaloon ja olemme yhdessä suuren possun alla isiä piilossa.

Sohvan nurkassa on leikitty myös maatuskoilla (leikki alkaa aina siitä miten pienen pieni mummu haluaa isomummun syliin) ja autoilla (ketjukolarileikkejä), luettu kirjoja ja katsottu piirrettyjä. Vaikka Joose ulkoileekin joka päivä, on sohvan pohjalla tunnettu suurta syyllisyyttä passiivisista syysilloista. Energisempiä aikoja odotellessa...