Energinen siivousapu

Suunniteltu siivouspäivä on mennyt taas tulipaloja sammutellessa: sillä aikaa kun järjestelen Joosen sotkuja toisessa huoneessa, toisessa pyörii pieni pyörremyrsky.

Tiskausta valmistellessani olohuoneessa oli normaalin rytinän sijaan varoittavan hiljaista. Joose oli kiivennyt (taas) ruokailupöydälle ja huitaissut naamaansa mutsin aamukahvin pohjat. Kofeiini olikin juuri se mitä Joose tarvitsi.

Kahvisotkua siivotessani Joose oli jo kiivennyt makuuhuoneen lipaston päälle säätämään tv:tä. Energiaa on valtavasti mutta miten, oi miten, meidän siisteyskäsitykset saataisiin kohtaamaan?

Kaksin kotona III

Ensimmäinen päivä yli kuukauteen kun olen Joosen kanssa päivän kaksin kotona. Niin paljon kuin Joosen isää rakastan ja yhteistä aikaa aina odotan, niin onhan tämä yhden aikuisen mielen mukaan eläminen helppoa: ei neuvottelua työnjaosta ja aikatauluista, ruokapolitiikasta tai ajankäytöstä. Joose on mulle koko ajan etusijalla, kun en voi olettaa, että joku toinenkin voisi vastata hänen tarpeisiinsa ja ehkä siksi poika on vaikuttanutkin tänään poikkeuksellisen tyytyväiseltä.

Johtuu varmaan pitkästä arkitauosta, väliaikaisuuden tiedostamisesta ja töihinpaluun tuomasta energiaryöpystä, että meillä on ollut tänään tosi kivaa kaksin.

Villis

Kunnallisvaalikävelylenkkiä jatkaaksemme suuntasimme Vallilaan. Joose ja isänsä ulkoilmakävelylle ja minä viimeisiä kertoja makasiineilla toimivaan Valtteriin. Kirpputorin viimetunneilla pyörimisessä on omat hyvät puolensa: vaikka etsityimmät kausivaatteet on jo myyty nopeimmille, ovat tavaroitaan jo keräilevät myyjät valmiita tekemään hyviä diilejä. T-paitoja, paitoja, farkut ja villapuku olivat tämän reissun saalis. Ja hei, neuloisitko itse eurolla villapuvun?

Ps. Sämpylä ei ole kuvausrekvisiittaa vaan Joose syödä murusti sitä oikeasti ympäri kotiamme.

Mutsi vapaalla

Jos mietitte mitä Joosen mutsi tekee silloin kun ei vietä aikaa perheensä kanssa (tai töissä), tässä  vastaus: se hengaa Tavastian bäkkärillä.

Tai metsästää kuumeisesti 86-senttisiä talviulkoiluhousuja, joille olisi jo kovasti käyttöä (löytyi). So cool.

Spinal Tapin neljäs jäsen

Joosen vallattomat kiharat olivat jo sellaisissa mitoissa, että etuhiukset pistelivät taas silmiin. Nappasin siis toissailtana toisella kädellä otteen pojasta ja toisella saksista. Toimenpide oli hyvin nopea mutta vaikuttava. Hiuksia lähti aiottua pidemmästi ja lopputulos muistuttaa Joosen isän mielestä Spinal Tapin hiustyyliä. Onneksi on kyse uusiutuvasta luonnonvarasta.

Hennan hoivissa

Joose on viettänyt viimeiset kaksi päivää Henna-tätinsä hoivissa eikä kummallekaan tainnut jäädä suurempia traumoja. Mulle taas iski aamulla bussissa pieni eroahdistus, kun jouduin ensimmäistä kertaa lähtemään töihin Joosen jäädessä kotiin itkemään. Sisko osasi kuitenkin lohduttelun taidon: Joosen itku ei ollut kestänyt pitkään ja mutsinsakin oli rauhoiteltu ennen työpaikalle pääsyä.

Molempina iltoina on kuitenkin ollut aistittavissa, että mun poissaolo on pistetty merkille. Sylittelyä ja paijausta on vaadittu koko päivän edestä. Ja korkoineen.

Borssikeitto

Tänään meidän perhekattilalle tuli todella käyttöä, kun valmistimme suurperhesatsin borssikeittoa (kiitos Sanna ohjeesta!).

Borssikeitosta tulee varmasti aina mieleen ensimmäinen kerta, kun sitä tällä reseptillä nautimme: noin vuosi sitten, neljän aikuisen ja kolmen lapsen päivällispöydässä istui parhaimmillaan kaksi ihmistä samaan aikaan lusikoiden vauhdilla keittoa, jotta pääsisivät vapauttamaan seuraavan ruokailijan vauvan syöttö-/röyhtäytys-/muuten-vaan-kanteluvuorosta.

Nyt ne vauvat osaavat jo itse lusikoida borssikeittonsa, vaikka vuosi sitten alistuin jo ajatukseen, että tällaisiksi meidän päivälliset muuttuivat tästä ikuisuuteen.

Loman jatko

Jatkoimme perhelomaa Joosen isän akuutin nielurisatulehduksen verukkeella ja olen ollut ihan pihalla mun ja Joosen normaaleista arkirutiineista. Unohdin jopa ainoan aikatauluihin sidotun, OMAN, harrastukseni uppoutuessani nappienompelu-urakkaan.

Kahden aikuisen velttoillessa (okei, se toinen on ollut ihan oikeasti sairas) kotona, on ollut aikaa hoitaa ikäviä rästitöitä (kuten tuo nappishow), laittaa kaksi kertaa päivässä lämmintä ruokaa, ulkoilla Joosen kanssa ja valmistautua jännittäviin päiviin, jolloin molemmat vanhemmat ovat samaan aikaan töissä.

Loppuviikosta Joose nimittäin pääsee viettämään laatuaikaa juuri täysikäistyneen tätinsä (mun vauvasiskon!) kanssa. Hyvin niillä kuitenkin menee.

Tavastialla

15-kuukautispäivän kunniaksi Joose pääsi ensimmäiselle Tavastia-keikalleen mutsin ja kummitädin seurassa. Esiintyjänä oli, mikäs muukaan kuin, Paukkumaissi. Rock, rock!

Illalla fiilisteltiin vielä kotona Paukkumaissin uutta Huhuu, kuu -levyä. "Pauku pauku pakkanen, ei se mua haittaa. Jos liian kylmää on, voin viidet villahousut laittaa." Ens viikolla luvattais Helsinkiinkin jo pakkasta. Ei se haittaa, sillä viikonloppuna kaivelimme jo talvivaatteet esille.

Töissä

Joosen mutsista tuli eilen töissäkäyvä äiti. Aamulla bussipysäkillä fiilistelin auringonnousua ja sitä, että olin siihen aikaan vuorokaudesta yksin liikkeellä. Vapauttavaa. Ei eroahdistusta eikä -kyyneleitä. Asiaan saattoi vaikuttaa tosin se, että hipsin kotoa kun mieheni jäivät vielä jatkamaan uniaan. Ja tieto siitä, ettei ero ihan vielä ole lopullista. Eikä Joosea tarvinnut jättää vieraan hoitoon. Ja että töissä oli niin kivaa.

Kotonakin oli kaikki mennyt hyvin. Äiti otettiin iltapäivällä iloisesti vastaan ilman aikaisempia poissaoloprotesteja. Ja isälle vilkutettiin merkiksi, että hän voi nyt lähteä, kun äiti on palannut.

Jälkipyykki

Meillä oli herätys jo kolmelta aamuyöstä mutta Haagassakin olimme jo reilusti ennen puoltapäivää. Taksilla kotiin, päiväunet ja naapurista pizzaa (jota ei muuten syöty koko loman aikana). Sitten pyykit pyörimään ja kone tulee käymään vielä huomisenkin päivän. Silti: ihanaa olla kotona!

Ps. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa käyttämättä jääneet matkatavarat (hei, kuka nyt etelässä sukkia käyttää?). Vasemmalla sängystä repäisty reipas matkustaja matkalla lentokentälle.

Vielä kun ehtii

Viimeisen lomapäivän kunniaksi kokeilin laitesukellusta ja oih, miksi vasta niin myöhään! No, tiedämmepä että seuraavan etelänmatkakohteen valintaperusteisiin kuuluu sukellusmahdollisuus. Joose taas löysi viimeisenä päivänä itselleen seikkailuparin samanikäisestä Milanista ja poikien touhua oli hauska seurata. Muuten olemmekin jo aika valmiita palaamaan Suomeen. Loma on siis tehnyt tehtävänsä.

Side, uusi yritys

Annoimme Sidelle uuden mahdollisuuden ja se kannatti. Tapasimme Sidessä ystäviä, no, ei nyt aivan sattumalta ja kiertelimme yhdessä vähän basaarikujilla. Paluumatkalla näimme vielä upean auringonlaskun.

Food!

Terveisiä ruokataivaasta! Kun kolme kertaa päivässä ruokailee alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka-rytmillä (kyllä, myös aamiaisella), alkaa viikon jälkeen tulemaan jo pientä hillintää annoskokoihin. Aterioiden välissä on tietysti tarjolla rajattomat määrät juomia, jäätelöä, hedelmiä, vohveleita, leivoksia ja muuta pientä purtavaa. Nälkä olisi melkein odotettu tunne.

Silmä tuntuu tottuvan ja suukin kyllästyvän kaikkeen, mutta nuo höyryävät kahvipannut jaksavat kyllä ihastuttaa joka aamu. Ehkä muitakin tarjoiluja tulee kotona voileipiä väsätessä vielä ikävä.

Treffit

Altailla ja leikkipaikoilla hengailun lisäksi käväisimme eilen kaupoilla. Mieheni seurasivat varsin kärsivällisesti kun koetin kartoittaa mikä on käypä hinta aidosta nahkalaukusta. Varsinaisen tinkaamisen jätin vielä kaupantekotilanteeseen. Rentouttavia hetkiä siis tiedossa.

Ilta sen sijaan oli oikeastikin rentouttava. Pääsimme Joosen isän kanssa treffeille kalaravintolaan ja Joose meni mummin ja ukin luo yökylään. Ensimmäinen yö erossa Joosesta! Missäpä olisikaan paremmat harjoitusolosuhteet: yövymme samassa rakennuksessa mutta sen verran etäällä toisistamme, ettei isompikaan itku kantaudu mun korviin. Todellisessa kriisissä olisin kuitenkin ollut parin minuutin päässä. Itkua ei kuitenkaan tullut ja Joose oli nukkunut paremmin kuin äitinsä. Eikä äidinkään treffi-illassa ollut valittamista: viiden ruokalajin illallinen viineineen ja rakeineen, elävää musiikkia ja hauskaa seuraa. Ei lenteleviä lusikoita tai kaatuvia maitoja, ei kiireellä haarukoituja jäähtyneitä annoksia eikä viihdytysvuoroja. Voisin lähteä toistekin.

Beach Boy

Oltiin taas vähän biitsillä. Ja syötiin sitruunajätskiä. Eipä muuta.

Buffaton lounas

Poikkesimme rutiineista ja nautimme buffalounaan sijaan pöytiintarjoilusta. Joose nukkui koko lounaan ajan. Ah!