Loppuvuosi

Vuoden viimeiset viikot voisi summata seuraavasti: kiireetöntä aikaa sukulaisten kanssa ja kotona aika ihanaa arkioleilua oman perheen kesken.

Joose on jatkanut joulun tiernapoikaleikkejä (Joose punainen kuningas, äiti musta kuningas, isä knihti ja Joona pantteri) ja elää nyt mielikuvitusmaailmasta toiseen. Parasta ajanvietettä ovat isän kertomat jännittävät "hevossadut", jossa kirja on esillä vain rekvisiittana. Saduissa Joose- ja Joona-pojat seikkailevat Super- ja Keijo-ratsuillaan. Loppuvuodesta lanseerattiin myös satukävelyt, joihin saatiin vauhtia mm. jättiläisiä ja peikkoja pakenemalla.

Joululahjoihin päästiin oikeastaan vasta kotona kunnolla tutustumaan ja niiden parissa on kulunut hetki jos toinenkin.

Junaradan rakentelusta ovat vanhemmat olleet eniten innoissaan. Joose leikkii mieluiten valmiin radan kanssa ja Joonasta on hauskinta pistää se osiin. Jokaiselle siis jotakin.

Jouluaaton tunnelmia

Saavuimme mummulaan vasta myöhään jouluaaton aattona, joten meitä odotti perillä valmis ja kuurassaan idyllisen valkoinen joulu. Aattoiltaa odotettiin tutun kaavan mukaan: aamulla joulupuuro ja kuusen koristelua, tv:stä Joulupukin kuumalinja, Lumiukko ja joulurauhan julistus. Pakkasta oli kirpakka 15 astetta, mutta hetken niissäkin asteissa tarkeni ulkoilla ja hakea punaiset posket. Iltapäivällä (mummulan upouuteen) joulusaunaan ja sitten joulupöytään. Pian ruokailun jälkeen, seitsemän aikoihin, pukki jo kolkuttelikin ovella ja pienten suuri jännitys pääsi laukeamaan.

 

 

Joose yllätti meidät eikä ollut saada tänä jouluna moottorikelkankin kyydistä tarpeekseen. Äitiä kyyti vierestäkatsojana kyllä vähän kauhistutti.

Pöytää oli jo jatkettava

Pukin sylissä oli vähän jännittävää. Toisista pelottavaakin.

Pukki oli lukenut Joosen kirjeen.

Joona oli innoissaan toisten innostuksesta vaikkei itse lahjoista vielä niin perustanutkaan. Joose halusi tuttuun tapaansa keskittyä yhteen pakettiin kerrallaan.

Pipareita

Joose on kehittynyt vuodessa huimasti piparileipojana. Äitinsäkin on oppinut (kantapään kautta) pari rennompaan leipomiseen johtavaa pointtia: Puoli kiloa taikinaa on sopiva kertaleipomisannos ja uuni pistetään päälle vasta kun kaikki piparit on pelleillä (odotusajan voi käyttää vaikkapa jälkien siivoamiseen).

Tänä vuonna testasimme tavallisten piparien lisäksi myös vaaleita pipareita poikien isomummun reseptillä. Mummu tekee näistä aina sydänmenmuotoisia, mutta Joosen päätöksestä meillä tehtiin possuja.

Kirje pukille

Tänä vuonna kirjoitimme ensimmäistä kertaa, Joosen sanelusta, kirjeen pukille.

Joulutunnelmaa hakemassa

Pelkkää remonttia kuluneet viikot eivät ole olleet. Ilman poikia kotinurkista ei ehkä olisi tullutkaan lähdettyä, mutta pienet miehet ovat pakottaneet irrottautumaan maalisudeista ja sahoista ja etsimään joulutunnelmaa kodin ulkopuoleltakin.

Vasta remontoidussa Hakavuoren kirkossa esitettiin joulukertomus nukketeatterina. Jooselle jäi esityksestä parhaiten mieleen prinsessa.



   
 









Kannelmäen kirkossa kävimme kuuntelemassa lapsiperheiden kauneimmat joululaulut.

Seurasaaren joulupolulla suurimman vaikutuksen Jooseen taisivat tehdä tiernapojat ja miekalla huitovaa kuningasta leikittiin kotonakin.

 

 

 

Keskustassa kävimme ihmettelemässä Stockan jouluikkunaa ja Tuomaan markkinoita. Melkoiset karusellikyydit!

Uusi keittiö

Keittiöfirma lupasi keittiön olevan valmis kahdessa viikossa. Vaikka pienestä keittiöstä olikin kyse, niin kaksi viikkoa se tosiaan otti. Kaksi viikkoa tuntui melko pitkältä ajalta olohuoneen nurkassa mikroruokaa lämmitellessä ja poikien liikkumista rajoittaessa. Nyt kaikki puhua osaavat voivat kuitenkin todeta että meidän uusi keittiö on hieno ja vähän ajan kuluttua se kaksi viikkoakin alkaa tuntua lyhyeltä ajalta.

Keittiö ennen ja jälkeen:

Ja sen vaiheita:

Vanhaa keittiötä purkamassa ja maalausurakkaa aloittamassa olivat vanhempani

Vanhat kaapistot ja kodinkoneet saivat uuden elämän erään toimitusjohtajan mökkikeittiössä eikä Sorttiin tarvinnut kuskata kuin lattia ja välitilalaatoitus.

Laatoituksen kävi piikkaamassa ronski remppamies ja 8 tunnin purku- ja tasoitusurakka hoituikin alle kahden tunnin. Sovittu mikä sovittu. Maalausurakan (katto, seinät, kaapit ja listat) hoidimme parissa päivässä itse.

Vanhan talon kieroja seiniä katsellessa ei harmittanut yhtään että uuden keittiön asennuksesta vastasi ammattilainen.

Kaunis muovimatto peitettiin itsenäisyyspäivänä laminaatilla. Mestarina lattiaprojektissa toimi appiukko, lastenhoitoapuna anoppi. Lattialistojen (alumiini- ja puu-) askartelu aloitettiin heti seuraavana päivänä, ettei silmä vaan alkaisi tottua rakoihin.

Aikataulutus ei mennyt ihan putkeen ja siitä johtuen sähkötöissä venähtikin paljon odotettua kauemmin. Takaiskut kiristivät hermoja ja kodista oli pakko lähteä välillä ihan vain tuulettumaan. Pienet olisivat innokkaina auttaneet kaikissa työvaiheissa, vaikka flunssaisina olivatkin muuten vähän huonotuulisia.

Meidän remontti ehti sittenkin valmistua ennen julkisivuremonttia!