Luistimilla

Jostain syystä tämän taidon harjoittelemista on lykätty, vaikka suksien päällä Joose käväisi jo pari vuotta sitten. Nytkään mutsi ei ollut niin vakuuttunut harrastuksen säännöllisyydestä, että olisi hankkinut Jooselle omia välineitä vaan luistelua kokeiltiin lainavermeillä. Puolisen tuntia luistimilla ilman turhautumista oli varsin ihaltava suoritus.

Päiväuniaikaan

Pojat nukkuvat vielä silloin tällöin osittain samaan aikaan päiväunet. Todennäköisyys on suurempi, jos Joona ei ole ottanut aamupäiväunia. Miten mutsi tämän ajan käytti tänään:

• nappasi pari valokuvaa juuri simahtaneista pojista
• keitti 4 kuppia tummapaahtoista ja kaivoi esille Joosen metsäkerhoeväiksi ostetut kaurakeksit
• palautteli pikapikaa lelut, kirjat, lehdet, kengät ja vaatekappaleet olohuone-keittiö-eteinen-kylppäri-akselilta (hetkeksi) paikoilleen (makkarin oven avaaminen tarkoittaa oman ajan loppua, joten sinne kuuluvat tavarat jäivät vielä nojatuoliin odottamaan)
• siivosi keittiön loppuun lounaan jäljiltä
• siirsi kameran muistikortilta kuvia ulkoiselle kovalevylle ja pienensi yhden kuvista tätä postausta varten
• selasi sähköpostin ja poisti avaamatta kaiken mainospostin (paitsi yhden groupon-diilin, jota liian pitkään harkittuaan ei kuitenkaan ehdi ostaa)
• luki facebookin omat viestit ja ilmoitukset ja harhautui uutisvirran mainoksen kautta haaveilemaan Marimekon mekosta (ehkä sitten töihinpaluumekoksi)
• tallensi koneelle veljen vaimon opinnäytetyön oikolukua varten
• etsi kaikkialta rullamittaa (löytyi oikeasta kaapista, väärältä hyllyltä) ja mittasi kylppärin oviaukon leveyden (57cm)
• tutki Gigantin valikoimaa kuivaavista pesukoneista ja mietti onko Candy luotettava merkki. Nykyinen Ignis (!) on palvellut jo 13 vuotta eikä tunnu millään luovuttavan
• valmisteli päivälliseksi kiusauksen uuniin
• tyhjensi astianpesukoneen myhäillen sitä että ennen ei olisi tiskaukselta ehtinyt tehdä vielä mitään ylläolevista asioista
• pakkasi illan treeni- ja luisteluvaatteet
• muisti tänään postiluukusta kolahtaneen MeNaiset-lehden ja ehti lukea 2 sivua ennen kuin Joona heräsi.

Nukkukaa, oi, nukkukaa..

Taideneuvolassa

Viikko alkoi reippaasti Annantalon taideneuvolassa. Viime aikoina paskartelusta luistanut mutsikin innostui linnanrakentelusta. Tänne tullaan vielä toistekin!

Metsäopas

Joose johdatti meidät tänään metsäretkellä kerhopaikalleen. Mutsilla oli jo usko loppua, kun lumi oli peittänyt perjantaiset jäljet ja poika vaan jatkoi syvemmälle metsään jutellen hirviöistä ja jättiläisistä. Niin vaan löysimme perille ja Joose esitteli eväidensyöntipaikan, majan, hämähäkin verkon, jäätaideteokset ja missä leikitään kaverin kanssa kissoja.

Vaikka metsäkerhon tapahtumista jutellaankin aina kerhonvetäjien kanssa, niin pieni liikutus kuitenkin iski kun näki itse tuulikellot ja jäätimantit: tällaisia asioita mun pieni rakas tekee silloin kun me ei olla yhdessä!

Koska retkieväät jäivät epähuomiossa tekemättä, poikkesimme kotimatkalla tunnelmalliselle Maunulan majalle pullakahville.

Hyvästit takatukalle

Joona ei ole perinyt isänsä kiharoita ja hiukset ovat muutenkin hennompaa laatua kuin isoveljellänsä. Hiuksia on saksittu aina välillä sieltä täältä, mutta nyt kaivettiin jo kone esille. Takana Joonalla on voimakas pyörre, joten päälle jätettiin vielä toistaiseksi pitkät hiukset. Vaihtoehtoja tälle staditukalle?

Pakkohan näitä on maistaa!

  Ennen ja jälkeen käsittelyn:

Hellittelystä ja tasapuolisuudesta

Joose tänään lounaalla: "Äiti, silitä muakin, kun mäkin oon aika ihana." Itse en ollut oikein edes rekisteröinyt silittäneeni vieressä istuvan Joonan poskea.

Pienemmän sylittely, suukottelu ja muu paijaus tulevat niin luonnostaan, että on hyvä että Joose osaa itsekin vaatia kosketusta. Kirjoja luetaan toki joka päivä Joose kainalossa, välillä tehdään akrobatiatemppuja, puettaessa ollaan sylikkäin, rutistellaan ja silitellään, onnistumisista usein halitaan ja suukotellaan, mutta näiden lisäksi Joose pyytää syliin useita kertoja päivässä ja öisinkin on alkanut tulla taas kainaloon.

Kun itse on melkein hukkua kaikkeen läheisyyteen, on kaivettava kännykästä ystävän lähettämä lainaus Riina Katajavuoren kirjasta Wenla Männistö:
 "Minä saan sylin täydeltä lapseni ihoa ja kokonaista ihmistä, niin kauan kuin saan. Sitten hauikset kasvavat, halaukset harvenevat ja reidessä tuntuva roikkuvan lapsen paino on aavesärky enää. Se pitäisi muistaa joka kerta kun lastaan halaa. Että tämä pehmeä kakkupulla katoaa käsistäni ja niin on määrä"

Alkuvuodesta

Varsinaisiin uuden vuoden lupauksiin, lakkoihin tai haasteisiin en lähtenyt mukaan, mutta jotain siinä vuoden alussa on, että haluaa kokeilla miltä tuntuu jos asioita tekisikin uudella tavalla: laatisi viikon ruokalistan yhdeltä istumalta, pistäisi liikuntakerrat etukäteen kalenteriin ja hakisi taas kirjoista uusia näkökulmia kasvatustyöhön. Kaksi ensimmäistä ovat tuntuneet hyvältä, ryhdistäneet arkea ja lisänneet samalla elämänhallinnan kokemusta.

Kuvan otti pikkusisko toisen pikkusiskon polttareissa

Kolmas taas saa aikaan ristiriitaisia tunteita: jossain kohdassa taputtelen itseäni olalle siitä miten olen intuitiivisesti osannut toimia oikein ja seuraavassa hetkessä möyrin riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteissa. Kasvun merkkejä siis.

"Ihan arpapeliäkö mun kasvatus on tähän saakka ollut?!"

Vuoden vaihde

Vuoden vaihtumista juhlittiin rakkaiden ystävien kanssa ja pojatkin sinnittelivät puolille öin pystyssä (Joonakin myöhäisten ja ekstrapitkien päikkäreiden voimalla). Isommat pojat kävivät katsomassa lasten ilotulituksen Kupittaalla ja jokunen raketti nähtiin h-hetkelläkin ikkunoista.

Kaverusten ensimmäinen yhteispose

Joona ihmetteli kun kukaan ei auttanut pienintä kaveria pystyyn.

Pöytään tarjoiltiin illan mittaan mieletön neljän ruokalajin päivällinen (emännälle vielä iiiiso hatun nosto!). Harjoituksen puutteesta johtuen lasit tuppasivat kasaantumaan tämän mutsin kohdalla, mutta santsisuklaakakkupalalle kuitenkin löytyi kolo.