Ensiaskeleita

Joose otti tänään ensimmäiset askelsarjansa ilman tukea ja mulla oli tulla tippa linssiin. En tiedä tajusiko poika itse edes mitä tapahtui. Olen ollut varsin laiska kävelyvalmentaja ja luottanut, että Brion kärryn ja keinuhevosen työntely käyvät riittävästä harjoitteesta. Varovaisen lähdön Joose on kyllä ottanutkin, vaikka ensimmäiset askeleet tuen kanssa otettiin jo puolivuotiaana. Hiljaa hyvää tulee.

Viime päivien pitkät ulkoilut ja vierailut ovat vieneet musta niin mehut, ettei bloggaukselle ole jaksanut uhrata iltaisin ajatustakaan. Kotona siis ei olla viilenneistä säistä huolimatta juuri kökitty, vaan päivät ovat kuluneet leikkipuistoissa, uimassa ja kylässä. Menojen vastapainona on onneksi ollut myös piiitkään venyneitä aamuköllöttelyjä. Ne on kyllä kotona olossa ihan parasta.

Ristipaineessa

Julkinen keskustelu vanhemmuudesta ja lastenhoidosta on varmaan vellonut aina käynnissä, mutta nyt kun aihe on itsellekin jokseenkin ajankohtainen, tuntuu että joka päivä pulpahtaa otsikoihin jotain, millä itseään syyllistää.

Äitien pitäisi nopeasti uuden tulevan veronmaksajan synnytettyään palata kotoa velttoilemasta kaventamaan naisten ja miesten palkkaeroja ja maksamaan veroja. Työelämästäkin tippuvat kun kotona liian kauan tyhmistyvät ja etuuksia lypsävät. Samalla kuitenkin lapsen olisi parasta olla kotihoidossa breivikien ehkäisemiseksi.

Päivähoitopaikkoja ei ole kaikille, eikä niitä lisää ole tulossakaan (eikä Guggenheimiakaan). Ja ne onnelliset, jotka ovat lapselleen paikan saaneet, kokevat syyllisyyttä katkenneista käsivarsista ja ruhjeisista naamoista, kun hoitotätien silmät eivät riitä vahtimaan ylisuuria lapsiryhmiä.

Näissä tunnelmissa menemme huomenna tapaamaan teippipäiväkodin johtajaa.

Festariavaus

Joosen festarikesä käynnistyi Maailma kylässä -tapahtumassa Jukka Pojan keikalla. Koska Joose ei ole enää ihan pelkkää silkkii sylissäni ja peltoritkin odottavat vielä kaupan hyllyllä, seurasimme keikkaa hieman etäämpänä lavasta. Tunnelma silti lähes yhtä letkeä.

Nälkää pystyimme taas kerran siirtämään kenttävälipalalla: maissisnackseilla ja banaanilla. Tämän päivän oivallus oli, että vain äidit voivat tehdä jotain niin ällöttävää kuin syödä toisen pureskeleman ja sylkemän ruoan.

Aurinkoista päivää jatkettiin vielä Vantaalla kaveripariskunnan luona ja illalla jännitettiin telkkarin edessä näkyykö mun deadlinen jo ylittänyt vauvamaha ruudussa. Ei onneksi näkynyt.

Kylillä

Lauantaihin mahtui hääjärjestelyjä, Kumpulan kyläjuhlia ja aussifutista. Pääsin aamulla mukaan hääpuvun sovitukseen ja pikaisen Maailma kylässä -visiitin jälkeen hain perheen mukaan ihailemaan Kumpulan puutaloidylliä. Kyläjuhlista huokui alueen yhteisöllisyys. Olispa aika ihanaa asua itsekin siellä!

Illemmalla pyörimme tuttuun tapaan Talissa urheilukentän laidalla. Tällä kertaa mukana jännittämässä olivat mm. Elielin, Oliverin ja Ellin äidit ja jaloissa taapersivat tulevaisuuden Heatseekersit. Joosea kiinnostivat tyttöseuraa enemmän pallot. Pelimieheksi varmaan silloinkin voi nimittää.

Hiekka-alegríaa

Loppuviikko hujahti vauhdilla hyvässä äiti- ja vauvaseurassa. Leikkipuistoa, hiekkistä, pyöräilyä ja myöhästyneitä 1-vuotissynttäreitä.

Hiekan lisääminen Joosen ruokavalioon on tuonut Jooselle suuresti alegríaa, mutta näyttää suun ympärillä erehdyttävästi allergialta. Hiekan ja syljen sekoitus näyttää toimivan hyvin kuorinta-aineena. Olisiko tässä markkinarako?

Kaksin hengissä selvityn viikon jälkeen pistäydyimme tänään koko perheen voimin Lintsillä. Jooselle riitti ihmettelemistä pelkässä ympäristössä, joten pistäydyimme ainoastaan Panoraama-laitteessa. Hattaratkin jäivät odottamaan vielä seuraavaa kertaa.

Munkkiniemen rannalla

Joose pääsi tänään ensimmäistä kertaa piitsille ja oli aivan innoissaan suuresta hiekkalaatikosta. Mukavan lisän hiekkaleikkeihin toivat kaislan pätkät ja vieressä houkuttelevasti liplattava vesi. Meren lämpötila vaan ei vielä ihan vastaa vauvauinnin +32 astetta. Eikä ajattelematon äiti pakannut Jooselle uimahousujakaan mukaan.

Pihatalkoot

Kotipäivien ilon aiheet ovat yleensä pieniäsuuria asioita. Tänä aamuna Joose hämmästytti mut pysäyttäessään tv-kanavasurffailunsa piirretyn kohdalla. Poika jaksoi keskittyä Pluto-pätkään useamman minuutin ajan ja nauroikin pariin otteeseen - vieläpä oikeissa kohdissa. Muuten Joose yleensä seuraa Yle Femiä ja FOXia (nämä hän on myös itse tallentanut tv:n suosikkeihin). Toinen aamun ilon aihe oli Joosen oivallus laskeutua sohvalta jalat edellä lattialle. Vielä ei parane luottaa, että tämä olisi pysyvä toimintamalli.

Muuten päivä kuluikin hiekkalaatikolla. Illan pihatalkoidenkin ajan Joose pääasiassa myllersi hiekkamyrskynä laatikolla. Mä taas pääsin vähän puutarhuroinnin makuun karsiessani pihan syreeni- ja ruusupensaita. Ehkä mustakin voisi joskus vielä tulla omakotitaloeläjä.

Pienen taloyhtiön etuja on se, että kaikki talon ihmiset tunnetaan ja näille kuulumaton omaisuus jaetaan. Joose voitti tämän illan jaossa itselleen keinuhevosen.

Kaksin kotona II

Olin jo unohtanut millaista on olla Joosen kanssa kaksin kotona. Ihan kivaa. Vielä eilisillan unikitinöiden jälkeen olin hakemassa toisiin tehtäviin, mutta aurinkoinen päivä aurinkoisessa seurassa sai vielä harkitsemaan uudemman kerran.

Mikäs tällaisina kesäpäivinä onkaan istua hiekkalaatikon reunalla ja lykkiä vaunuja puistossa. Välillä kuitenkin tekisi mieli testata "markkina-arvoa" ja hakea työpaikkoja, joita varten jonkun vuoden opiskelinkin. Ehkä töihinpaluuta on kotona "velttoillessa" tervettäkin välillä miettiä, mutta Joosen parasta samalla punniten.

Viimeistä vietiin

Isäkuukauden viimeinen viikonloppu vierähti vauhdilla. Perjantain ja lauantain aikana ehdimme nähdä melkoisen määrän kavereita ja sukulaisia, vähän lisää aussifutista, Turkua ja aurinkoa.

Sunnuntaina palasimme suorastaan kesäiseen Helsinkiin juhlimaan ihanan Hildan 1-vuotissynttäreitä ja valmistautumaan henkisesti arjen jatkumiseen. Meidän perheestä paluu on varmasti mulle kovin pala. Varsinkin kun kotiin palatessa eteisen lattialla odotti Kelan päätös kotihoidontuesta. Kuinkahan monta puhelua säästyisi, jos päätökseen mukana tulisi erittely siitä, mihin laskelmat pohjautuvat...

Cuppia Tampereella

Mikäs olisi mukavampi tapa viettää helatorstaita kuin värjötellä tihkusateessa kentän laidalla? Seurasimme siis Joosen kanssa FAFL-cuppia Hervannassa kookoo pitkän päivän. Myönnettäköön, että hetkeksi pääsimme karkaamaan keskustaan lounaalle Matti-enon ja Jenna-tädin kanssa.

Tamperestin reissuun sisältyi siis myös sosiaalinen puoli. Kentän laidalla pyörähti Joosen pikkuserkku äitinsä kanssa ja pitkän ulkoilupäivän päätteeksi meitä hemmoteltiin upealla päivällisellä kaveripariskunnan luona. Siellä kapteenin vaimo sai myös shamppanjaa, sillä turnauksen voittokuoharia oli tarjolla ainoastaan hikisten miesten peliasuihin imeytyneenä.

Kikkarapää

Reissujen välissä päätimme rauhoittaa yhden kotipäivän. Rauhasta ei tosin kotona ole tietoakaan. Joose on spurttaillut koko päivän huoneesta toiseen jättäen jälkeensä melkoisen sekasorron. Aamupäivän jaksoin kerätä palikoita, kirjoja, vaatteita ja postia, mutta iltapäivällä olin jo ihan kuitti ja päätin jättää järjestelyn siihen, että Joose on nukkumassa. Hiki päässä puuhaillessa Joosen lätkälettikin kihartui ja kikkarapäästä oli ihan pakko ottaa kuvia.

Head reisi

Poikkesimme tänään naapurimaahan. Koska Kekkosbaari oli lopetettu, kiertelimme lastenvaate- ja leluliikkeissä sekä poikkesimme sadamaan palatessa vanhaan kaupunkiin. Suomen kieltä kuuli enemmän kuin paikallista eikä tuttujakaan päästy ulkomailla karkuun.

Muutenkin päivä oli täynnä outoja kohtaamisia. Tuli ihan Siwa-ajat mieleen. Nyt kotona ollessa kun voi aika pitkälle itse määrittää keitä ihmisiä viikoittain tapaa, niin Tallinnan laivan ihmisotanta on aika hämmentävä kokemus. Tiistaina päivälläkin. Ja taas kiitin, että Joose on niin pieni, ettei sille tarvitse selittää miksi tätiä keinuttaa, vaikka laiva meneekin suoraan.

Päiväristeily oli ihan sopivanmittainen reissu meille. Menomatka kului buffassa sekä Joosen lounastus- ja huoltotoimenpiteitä suorittaessa. Paluumatka tuntui vähän pidemmältä, varsinkin kun leikkitilassa oli Jooselle vielä liian raju meininki (joku venäläispoika heitteli meitä kohti pallomerta) ja taxfree oli nopeasti nähty. Joose oli taas reipas matkustaja ja keräsi tätien ihailua. Silloin ei oikein äitikään voi käyttäytyä huonosti.

Unikoulu

Ongelma: Joose on oppinut, että riittävän usein ja kauan itkemällä (ja kakomalla) pääsee lopulta vanhempien väliin nukkumaan. Sitten ollaankin jo suorastaan maitobaarin tiskillä, jonne tilauksia jätetään 2-3 kertaa yössä. Turhat herätykset ja happohyökkäykset eivät kuitenkaan vedä vertoja niille kirvespotkuille, jotka aamuyöstä kohdistetaan isän päähän. Muutenhan nukkuma-asento on tuttu H is for hell ja vanhempien sängyn leveys 140 cm. Yöjuopottelun seurauksena aamuisin on lisäksi usein edessä lakanoiden vaihto.
 
Ratkaisu: Äiti (maito) siirtyy aluksi olohuoneen sohvalle ja isä toimii uniopettajana tavoitteena saada Joose nukkumaan koko yön omassa sängyssä ilman maitosnackseja. 

1. yö: Nukkumaan klo 21. Ensimmäinen itku klo 1. Toinen itku klo 2. Kolmas itku klo 5 mursi sohvalla pyörivän äidin, joka laski, että joillakin on jo aamu ja on ihan ok ottaa poika viereen ja syömään. Kahdesti. Nukuttiin vielä klo 8 saakka

2. yö: Nukkumaan vasta klo 23 myöhäisten päiväunien vuoksi. Ensimmäinen itku klo 4. Äiti hiipi hiljaisuuden tultua sänkyyn. Joose heräsi seuraavan kerran klo 6, kun isänsä lähti treeneihin. Maidon jälkeen nukuttiin vielä klo 8 saakka.

3. yö: Nukkumaan klo 21.30. Ensimmäinen itku jo klo 22. Äitikin sänkyyn nukkumaan. Toinen kohtaus klo 2:n maissa. Isä sai taas rauhoittumaan. Joose heräsi 7.30 juomaan aamumaidon, jonka jälkeen vaihdettiin lakanat. Mistä se kaikki pissa on tullut?! Kuka sille tarjoilee?!

4. yö: Nukkumaan klo 21. Ensimmäinen itku klo 22. Toinen, vähän pidempi, kohtaus klo 1. Kolmannen itkukohtauksen jälkeen, klo 3:n aikoihin, kaivettiin burana esiin ja tämän jälkeen nukuimme aamuun saakka. Klo 7 aamumaito ja perään vielä reilu tunti unta.

5. yö: Nukkumaan klo 21.30, josta tunnin päästä ensimmäinen itkeskely. Seuraava jo klo 23 ja siitä neljään saakka pyöriskelyä, (hammas?)kitinää, ylösnousemista, huutoa, tassuttelua ja kantelemista (kaksi viimeistä vanhempien taholta). Klo 4 annos buranaa ja äidin kainaloon. Nukuttiin klo 8:an saakka. No, ilman maitoa sentään.

Jokailtainen huumaus vs huudatus. Voiko näistä heräilyistä päästä ennen kuin suu on täynnä hampaita ja kaikki "vaiheet" ohi?

Eka äitienpäivä

Joose herätti aamulla isänsä valmistamaan meille aamiaista ja jatkoimme yhdessä unia vielä tunnilla. Aamiaisen lisäksi mua hemmoteltiin Chloén uudella tuoksulla. Vihjaukset oltiin siis hyvin poimittu. Leppoisan aamun jälkeen kävimme Keskuspuistossa kävelyllä ja otimme äitienpäiväkuvia samassa paikassa kuin vuosi sitten. Näin seuraavat 18 vuotta. Kai äiti voi niin kauan pakottaa?

Jatkoimme ulkoilmaelämää Roihuvuoren hanamin merkeissä. Kirsikkapuut eivät olleet Itä-Helsingissä vielä kukassa, mutta meidän naapurissa sen sijaan on jo melkoinen kukkaloisto.

Iltapäivällä joimme kaksin kakkukahvit, kun juhlan aiheuttaja nukkui päiväunia parvekkeella. Eikä muuten tullut paha kakku.

Kakkutreeni

Astuin tänään epämukavuusalueelle ja leivoin huomisen kunniaksi täytekakun (kuvassa ilman koristeita). Ensimmäisen kerran sitten lapsuudenkodista muuton jälkeen. Joosen kolme ensimmäistä kvartaalia eivät siis ole tulvineet pullantuoksua, mutta viimeisen aikana yritän treenata kovasti 1-vuotiskakkua varten. No, ainakin tämän äitienpäiväkakun verran.

Kymmenen vuotta on hyvä aika kerätä täytekakunleipomispaineita. Jotta suuri lässähdys ei tapahtuisi Joosen syntymäpäivänä, nautimme huomenna 15-hengen täytsäristä. Tervetuloa osingoille mammat!

Kengät

Lähdimme etsimään tänään Jooselle välikausihaalaria (koska sellainen on kai pakko olla jo kesällä) ja tulimme kotiin välikausitakin ja kenkien kanssa. Tyypillistä.

Kengät ovat kokoa 21, joten varsinaiset ensikengät täytynee ostaa vielä ennen kuin näitä päästään käyttämään. Pitihän niitä kuitenkin vähän kokeilla. Joosen ensimmäinen reaktio kenkien kanssa kävelyyn oli nauru. Hmmm. Kyllä me yhdessäkin nauretaan, ja uskoakseni samoille asioille, mutta välillä Joosea huvittavat käsittämättömät asiat.

Pieni tuholainen

Mulla on ihana, kiltti poika, joka kuitenkin välillä saa tuholaisen piirteitä. Tiedän, että tähän saakka sattuneet vahingot ovat vasta hyvin alkua, mutta tässä nyt kuvattuna muutama tapa saada äidin jakamaton huomio:

Repimällä

Rynkyttämällä

Yhdellä hampaalla

Turisti-iltapäivä

Joosen lemppari

SaippuakauppiaS

Vietimme tänään turisti-iltapäivää kierrellen Kamppia fonttikävelykartan opastamana. Lasipalatsin aukion ranskalainen tori, aurinko, täydet terassit ja kaduille tulvahtava ruoan tuoksu huijasivat välillä luulemaan, että olisimme ihan oikeita turisteja. Jossain tosi kaukana kotoa. Ja sitten hyppäsimme M-junaan ja tulimme kotiin.

Aikaisemmin päivällä treffasimme Haagan parhaita kesävauvoja, joista yhdelle on tulossa jo marraskuussa pikkusisarus. Pieni vauvakuumeaalto pyyhkäisi, vaikka olin juuri kertonut edellisyön unikouluyritelmästä. Pakko toistella: toinen vauva ei varmasti mene siinä sivussa. Kahden pienen kanssa ei mennä ja harrasteta yhtä vaivattomasti kuin yhden. Ja: katsotaan nyt ensin miten me tämän yhden kanssa selviydytään.

Jäähyväiset tanssikavereille

Hampaan pesu nojatuolin alla

Lukuhetki

Tänään oli (kevään) viimeinen vauvatanssitunti. Tämänkin harrastuksen kautta ollaan tavattu samanikäisiä vauvoja ja niiden äitejä (ja mä olen oppinut tärkeää vauvasanastoa kuten spygä ja stuba), mut liikuntamahdollisuus keskellä päivää on ollut se tärkein pointti. Se aika ei ole ollut keneltäkään pois ja väsyneenäkin tunnille raahautuminen on tuonut niiin paljon energiaa.

Tänään juotiin myös ensimmäiset hiekkispullakahvit äitikavereiden kanssa. Joose tosin ei leikkiseurasta päässyt nauttimaan nukkuessaan ennätyspitkät päiväunet. Onneksi uni maistuu edes päivällä, kun yö oli taas niin rikkonainen. Ajatus unikoulusta ei tunnu enää ollenkaan huonolta.