Joonan 2-vuotis synttäreitä oli suunniteltu pitkään ja valmistelutkin aloitettiin päiviä aikaisemmin - jotta vanhemmat pääsisivät tuulettumaan synttäreiden aattona. Hyvin suunniteltu olikin puoliksi tehty ja itse juhlapäivän valmistelut sujuivat rennosti. Kiitos tästä appivanhemmille, joiden seurassa poikienkin jännitys pysyi hyvin aisoissa.
Kätyri-teemaisilla synttäreillä onnistuimme toteuttamaan Joonan toiveet:paikalla olivat kakku, ukki ja lapsia. Pari traktoriakin tuli mummun ja ukon mukana.
Kynttilöiden puhalluksen ja onnittelulaulun lisäksi ohjelmanumeroina olivat lahjojen avaaminen ja kätyrin silmän kiinnitys.
Vieraista Joona odotti eniten kummitädin miestä. Muuten suurimman
huomion odotetusti keräsikin suvun tuorein jäsen, supersuloinen "Frank".
Joulukadun avajaiset - tsek. Ihmis(lapsi)paljous ei tuonut joulutunnelmaa, joten tänne ryysimisestä ei jatkossakaan oteta paineita. Valot palanevat vielä joulun jälkeenkin.
Ystäväni Jenni heitti minulle ensimmäisen blogihaasteen ikinä, joten eihän siitä sopinut kieltäytyä. Tässä siis ehkä jotain uuttakin minusta.
1. Lempikorusi ja miksi?
Olen aika huono käyttämään koruja tai muitakaan asusteita, vaikka omistankin paljon tunnearvokkaita koruja. Ainoastaan kihla- ja vihkisormus ja nyttemmin rannekellokin ovat (lähes) päivittäisessä käytössä. Jos kuitenkin joutuisin luopumaan kaikista koruistani, niin vihkisormuksen lisäksi haluaisin ehdottomasti säilyttää äidinäidiltä perintönä kulkeneen Kalevala Korun riipuksen, joka käy niin arkeen kuin juhlaankin.
2. Imuri vai moppi?
Imuri. Monta, monta kertaa viikossa.
3. Lempihedelmäsi?
Mango. Palkintosijoille kiipeävät myös granaattiomena ja ananas. Tuoreena kaikki.
4. Hyödyllisin vauva-ajan tarvike?
Esikoisen kanssa kantoliina. Hihallinen ruokailuessu on myös säästänyt paljon pyykiltä.
5. Mikä on sinun energiabiisisi?
Aino Venna tekee mielestäni hyvän mielen musiikkia, muttei ehkä räjäyttävän energisoivaa. Lenkkeillessä luotan Lumian MixRadion valmiisiin juoksusoittolistoihin.
6. Mikä luonteenpiirre lapsessasi/lapsissasi on sinusta erityisen ihana?
Molemmissa rakastan kykyä osoittaa hellyyttä (sivutuotteena myös niitä toisen ääripään tunteita) avoimesti ja useita kertoja päivässä. Joosessa ihailen mm. sinnikkyyttä, rohkeutta ja mieletöntä mielikuvitusta, Joonassa tasaista hyväntuulisuutta, huumorintajua ja toisten huomioonottamista. Ai, yksi vai?
7. Mikä auttaa sinut pääsemään yli arvottomasta ketutuksesta?
Rankka liikuntasuoritus on todettu parhaaksi keinoksi. Nyt kun se on ollut viime kuukauden ajan poissa valikoimasta, on muu aktiivinen toiminta ollut parasta lääkettä.
8. Vapaa vai tiukka lastenkasvatus?
Tätä olisi varmaan joku ulkopuolinen parempi arvioimaan. Joistain asioista pidän tiukasti kiinni, mutta näitä ehdottomia sääntöjä on kuitenkin melko vähän. Johdonmukaisuudessa olisi aina vara parantaa.
9. Mikä on sinun liikuntalajisi ja miksi?
Kestävyysjuoksu.Varma endorfiinilähde ja helppo toteuttaa koska ja missä vain.
10. Mikä on mottosi?
Asioilla on tapana järjestyä. Lohduttaa monesti.
11. Muna vai kana?
"Muna" vastasi Joose puolestani hetkeäkään harkitsematta, joten luotan siihen.
Uhmaikää lähestyvä Joona on ottanut hyvin haltuun roolinsa ärsyttävänä pikkuveljenä. Herkkä isoveli on mitä parhain kumppani haastettavaksi päättömään väittelyyn. Muutama esimerkki viime päiviltä:
Joose kertoi aamiaispöydässä unestaan, jossa seikkaili susi nimeltä Ikävä Mies. Joona poimi hahmon muistiinsa ja härnäsi veljeään myöhemmin: "Joona on ikävä mies."
"Ei, kun se susi on ikävä mies."
"Joona on"
"Eipäs"
"Kylla!"
"Ei!"
"KYLLA!"
Aamulla päiväkotiin lähtöä tehdessä Joona oli jo hanskoja vaille valmiiksi puettuna kun Joose vielä haaveili ja venytteli ulkohousujen henkseleitä.
"(J)oona voitti!"
"Tämä ei ole mikään kilpailu!"
"On kilpailu!"
"Ei ole kilpailu! Tyhmä Joona!"
"Tyhmä (J)oose!"
Joose piirteli olohuoneen pöydän ääressä keskittyneenä ja Joona leikki vieressä autoilla. Kysyin Jooselta mitä hän piirtää.
"Tästä tulee lohikäärme"
johon Joona: "Ei, se on porkkana"
"Lohikäärme!"
"Porkkana!"
Kälyni tiedusteli Joonalta toiveita lähestyvää syntymäpäivää koskien. Toiveet siinä järjestyksessä kun ne esitettiin.
"Kakkua"
"Lapsia"
"Ukki"
"Mummu ja ukko ajaa traktorilla"
Ensimmäiset onnettomuuteen liittyvät kysymykset Joose esitti vasta sunnuntaina, melkein viikon päästä tapahtuneesta:
"Äiti, miksi se auto ei pysähtynyt?" ja
"Miksi se lääkäri ei tullut hoitamaan sua meille kotiin?"
Esikoisen aamu-unisuus ja sängyssä viipyily olivat ensimmäisen äitiysvapaan parhautta. Toisella kierroksella lasten rytmit ristesivät ja vasta töihin paluun jälkeen kuopuksen aamuvirkkuus on saanut arvostusta. Pelkästään aikaisella heräämisellä ei vielä kerättäisi pisteitä, mutta kun siihen yhdistää käsittämättömän hyväntuulisuuden, niin aamuhetket Joonan kanssa ovat olleet korvaamattomia. Mutsin kailanossa lauleskellaan ensin aa, aa auringot tai kerrotaan kivoja asioita kuten tämänaamuinen "tykkään susta, äitistä". Sitten pienet jalat läpyttävät reippaasti potalle, jolla istuskellen Joona itse toivoo että hampaita pestään. Aamupalatoiveena on aina puuroa ja kulho on hetkessä mukavan rupattelun siivittämänä tyhjennetty. Sitten isoveljeä herättelemään: "Huomenta Joose!"
Metsäkerhoäitiystävä tästä jo keväällä varoitti: "Vältelkää niin pitkään kuin mahdollista. Kun se alkaa, niin loppua ei näy." No, nyt Joose sille sitten altistui.
