Vuosi vaihtuu

Vuoden 2012 viimeiset tunnit ovat käsillä ja väkisinkin tulee katsottua taaksepäin. Kuluneen vuoden aikana Joose ehti kasvaa vauvasta taaperoksi, kehitysvauhti on ollut huimaa ja seura aina vaan parempaa. Muuten elämässä ei tapahtunut suuria muutoksia; aivan lähipiirissä ei kuollut kukaan ja vain yksi uusi ihminen syntyi. Yhdet ystävät saatiin naimisiin ja ensi vuodelle häitä lupaavat kihlatkin vaihdettiin.

Vuoden aikana matkustelimme paljon, neljä kertaa ulkomaillekin, ja vietimme varsin aktiivista lapsiperhearkea. Loppuvuodesta vaihdoimme Joosen isän kanssa koti- ja työvuoroja suunniteltua aikaisemmin ja aloitin uuden työn.

Uutta vuotta vastaanotamme omassa kodissa, kolmistaan. Illan ohjelmaan on kuulunut mm. duplolegoilua ja radio Aallon hittilistauksen kuuntelua. Raketitkin katseltiin keittiön ikkunasta. Joosen mentyä nukkumaan tosin kaivettiin shampanjapullo esiin ja jatkettiin aikuisten juhlia.

Mäenlaskua

Vielä joululomareissulla koitti kuumeeton päivä ja pääsimme vähän pidemmäksikin aikaa ulos. Heti siis mäenlaskuun ja moottorikelkan kyytiä ottamaan.

Mäenlaskusta Joose oli aivan innoissaan. Pihalle kasatusta nyppylästä saatiin riittävän hurjat vauhdit ensilaskuille.

Moottorikelkka oli samaa sarjaa pukin kanssa. Vierestä saattoi ihastella, mutta kyytiin noustessa alkoi pelottaa. Kelkkakeikan jälkeen Joose oli kyllä taas varsin polleaa poikaa ja kypärästä ja kelkasta riitti juttua.

Joulutunnelmia

Joulua on juhlittu pitkän kaavan mukaan. Tänään on kuultu vielä tipetipetiptapit ja syöty ihan viimeiset jouluruoat. Välillä tosin on ollut muutakin tarjolla. Valmis ruoka onkin ollut taas joulun kohokohta. Varsinkin kun mutsin huomion on vaatinut jouluaatosta saakka kuumeillut mammanpoika.

 

Kuume ei silti ole merkittävästi menoa hiljentänyt, tai ehkä juuri sen verran sopivasti, että aikuisetkin pysyvät vauhdissa vielä mukana.

Jouluvalmisteluja

Matkustimme toissailtana mummulaan joulun viettoon ja päivät ovat olleet varsin touhukkaita. 26 asteen pakkanen on pitänyt meidät sisätiloissa, mutta onneksi Joose on voinut avustaa mm. joulusiivouksessa ja -leipomuksissa. Serkkutytöstä on ollut paljon seuraa ja uusia sanojakin on pulpahdellut: tiktak (=kello), poppu (=loppu), issa (=kissa), Ninni ja ukko. Seuraavat ovat olleet myös kovasti käytössä: tiitti (=kiitti), tan-ta (=panda), vau-vva, kak-ka, täti ja iijaa (=hiljaa).

Mutsin synttäribileet

Keräsin illalla "vielä on kolmikymppisiin aikaa" -juhlien jäljiltä enemmän leluja kuin laseja. Pitkähkön pähkäilyn jälkeen päädyin järjestämään lapsiystävälliset juhlat, koska en halunnut sulkea Joosea ulkopuolelle. Pienten kanssajuhlijoiden ilo päihitti kyllä kaupungilla riekkumisen, ja oli sopivan keski-ikäistä juoda yövaatteissa skumppapullon pohjat, kun Joose oli jo saatu nukkumaan.

Johtuuko iästä, Joosesta vai vieläkin vellovasta elämänmuutoksesta, mutta näitä juhlia en sen jälkeen stressannut kun aika ja paikka saatiin viimein päätettyä. Menu valmistui hämmästyttävän nopeasti  ja juhlavaatteet valittiin kun ne oli aika pukea päälle. Ihanat ystävät tulivat ja toivat tunnelman. Mitään ei jäänyt puuttumaan. Paitsi ikäkriisi.

Uusi arki

Uusi arki on lähtenyt hyvin rullaamaan. Mutsi viihtyy työssään ja miehet kotona. Omia harrastuksia en enää työpäivän päätteeksi kaipaa ja kotimatka Joosen luo tuntuu kestävän aina ikuisuuden.

Itsenäisyyspäivä toi mukavasti yhteistä aikaa, ja Turun mummilassa tapasimme paljon muitakin sukulaisia. Joose oli kaikesta huomiosta innoissaan, pulputti käsittämättömiä juttujaan ja esitteli uusia taitojaan (ristomattiratia-kädet, kuperkeikka, dj-näppäryys).

Kesken (muutamankin) leikin. (kuvan otti Joosen isä)

Joulukalenteri

Kummitädille terveisiä: luukkukalenteri oli hitti! Joose pitäytyi yhdessä luukussa ja mutsinsa oli itsehillinnästä vaikuttunut. Koska viime joulusta ei jäänyt vielä merkittävämpää muistijälkeä, ei luukunavaaja tiedä mihin päiviä lasketaan. Ensi vuonna on varmaan jo eri odottavat tunnelmat.

Ensimmäinen isiviikko

Mun miehet ovat viettäneet nyt viikon kaksin kotona ja viihtyneet keskenään ilmeisen hyvin. Joose on jäänyt aamulla iloisesti vilkuttamaan kun lähden töihin ja isänsäkin tuntuu nauttivan kotona olosta.

Isälle napsahti heti ensimmäisellä viikolla lääkärikeikka ja olikin oikeastaan hyvä, että mä kuulin tuomion vasta toisena: Joose joutuu kevättalvella leikkauspöydälle nivustyräoperointiin. Mun vauva nukutetaan ja leikataan alle kaksivuotiaana! Mun reippaalla ja iloisella pojalla onkin vatsassa valuvika. Kylläpäs mä tein sen huonosti!

Joulukadun avajaiset

Ettei sunnuntai menisi ihan laiskotteluksi, menimme Senaatintorille muumi-humppaamaan ja katsomaan millaisessa valaistuksessa Aleksia loppuvuosi kuljetaan.












Kovin jouluiseksi tunnelmaa tihkusateessa ja kymmenen asteen plussakelillä ei oikein voinut kuvailla. Joose tosin aisti ihan omat juhlatunnelmat ja oli karata ihmisvilinään useampaankin otteeseen avajaismusiikin viettelemänä. Joosella on selvästi joulumieltä, joka mutsillaan on vielä hakusessa.

Ensimmäinen työviikko

Ensimmäinen kokonainen työviikko takana mutten ihan vielä ehtinyt päästä rytmiin. Olosuhteet olivat kyllä mitä parhaimmat (ellei yöherätyksiä lasketa): Joosella oli kesäloma-energiaa pursuava mummu seuranaan, koti odotti töistä päästyä siistinä ja ruoka valmiina.

Loppuviikosta Joose ja mummu laajensivat reviiriään toisiin kaupunginosiin kerhoilemaan, muskariin ja jopa mutsin työpaikalle. Yhdessä kävimme vielä shoppailemassakin ja Joose selasi tottuneennäköisesti lastevaaterekin tarjontaa.

Monta muutakin hymyä irtosi Joosen touhuille viikon aikana. Käsittämätöntä pälätystä riittää ja sitä täydennetään mummulta opituilla ohhoh- ja oioi-päivittelyillä. Kielletyt asiat on kyllä hyvin sisäistetty sillä rajojen testaamisen jälkeen Joose itse toteaa etusormea heristäen too, too. Testaamisen lisäksi tällä viikolla on ollut tarjolla erityisen paljon hellyydenosoituksia märkien suukkojen ja halauksien muodossa. Aika ihania.

Mummuviikko

Mummu matkusti sunnuntaina Helsinkiin Joosen hoitoavuksi. Päivät ovat olleet raportoinnin mukaan kovin touhukkaita ja Joose on innostunut käyttämään uusia sanojakin (linja-auto!!). Kärsivällinen mummu on opettanut Joosen nukahtamaan päiväunillekin omaan sänkyynsä (parin viikon yöunitreenin jälkeen) ja puunannut sitten meillä hellan taustatkin. Mitenhän tämä omena on pudonnut näin kauas puusta...

Toisessa kuvassa mummun varapäreistä askarrellut joulukoristeet ja askartelijat, toisessa Joose antaa isälle töiden jälkeen rentouttavan aromaterapiakasvohieronnan.

Turkkilainen ilta

Vietimme Joosen kummien kanssa turkkilaisen illan. Asianmukaista ruokaa, Spotifysta turkish music -haulla tunnelmamusiikkia ja lopuksi pakotimme kummit kuuntelemaan minidisco-musiikkia ja katsomaan videopätkiä Joosesta Turkissa.

Viimeinen kotipäivä

Olen yrittänyt oikein tiristää haikeutta mutta meillä on ollut Joosen kanssa liian kivaa, että olisin päässyt oikeaan tunnelmaan. Ehkä se iskee ensi viikolla, ehkä ensi kuussa tai vasta ensi vuonna. Tai sitten työ- ja koti-etuliitteiden vaihto Joosen isän kanssa sujuu ilman sen suurempaa dramatiikkaa.

Viimeinen kotipäivä aloitettiin pottaistunnolla ja muskarilla. Vaikka pottaistunto jäi tänään kovin tuloksettomaksi, se päihitti kuitenkin muskarin kuus-nolla. Mä en selvästikään ole muskariäiti eikä Joosesta ehtinyt syksyn aikana kypsyä muskaritaaperoa. Kuvittelisi että sylivauvaboxbiccailut, vauvauintihuudatus ja värikylpysotkunsieto olisivat harrastuskokemuksina jo valmentaneet mua muskarimenoon, mutta ei: joka kerta piiristä karkaava ja soittimia heittelevä taapero saa mut huokaamaan. Kukaan ei suoranaisesti paheksu Joosen käytöstä, mutta kaikki ohjaajaa myöten ovat kyllä todenneet, että Joose on jokseenkin "liikkuvainen". Loppupäivän vietimme kotona, missä saa juoksennella ihan rauhassa.

Kakkajuttu

Joosen (ja mutsin) kärsivällisyys on selvästi kasvanut: tänä aamuna Joose jaksoi istua ja kuunnella koko sadun maailman rikkaimmasta varpusesta, potalla istuen ja tuloksellisesti.

Tuotosta tarkasteltiin yhdessä, taputettiin ja vaihdettiin riemunsuukot. Joosen isää varten otettiin pari valokuvaa (joita en nyt jaa täällä) ja vaihdettiin omituisia tekstiviestejä kakkavauvan syntymästä. Viikon paras asia.

Hidastelua

Tunnollinen työntekijä sairastaa vapaapäivinä. Niinä viimeisinä viikkovapaina, niisk. Hyvä syy siis viettää ne Joosen kanssa hissukseen kotona. Joose on onneksi säästellyt flunssaista mutsiaan ja pitänyt leikit suht rauhallisina. Pienenä mielenosoituksena hän kuitenkin aloitti salaa eteisen tapetointiurakan. Olihan sitä jo kaksi vuotta saamattomina suunniteltukin.

Alkuviikon Joose vietti kummitätinsä kanssa ja kaikki oli mennyt hienosti. Maanantaina mua tosin toruttiin sormi pystyssä myöhäisestä kotiintuloajasta: too, too, too!

Tämänhetkinen lempilelu: Bona-purkkien eläinkorkit

Isiä

Isänpäivää juhlittiin tänä vuonna Turussa. Hyvää ruokaa, seuraa ja vähän taidettakin.

miehiä kolmessa polvessa

Kitaransoiton 1. oppitunti

Harri-setä aloitti ristiäislupauksen lunastamisen ja otti Joosen kitaraoppiin.

Illemmalla Joosella meni papukaijavaihe päälle ja toistona saatiin kuulla än-yy-tee:tä, vene ja tiili (=Siiri). Näinkö se yhteisellä kielellä kommunikointi lähtisi käyntiin?

Piristäjät

Aamupäiväämme piristivät tänään kummipoikani ja äitinsä. Niin rakkaita molemmat! Tällaisia hetkiä tulee varmasti työelämään täysin hypätessä ikävä. Täytyy kyllä todeta, että mulla on ollut ihan paras äitivertaistukiryhmä kotimutsiaikanani.

Samassa kuvassa: kaksi taaperoa, istumassa ja lähes liikkumatta. Rasti seinään.

Palautteen annon aika

Mummille vilkutettiin tänään heipat ja oven sulkeuduttua mutsi sai täyslaidallisen kiukuttelua. Ehkä tämä loppuviikosta vielä iloksi muuttuu.

Työpäivien aikana en ole kotiasioita ehtinyt miettimään (kertonee myös luottamuksesta Joosen hoitajia kohtaan) mutta toimistosta ulos astuessa tulee jo ikävä ja kiire Joosen luo. Kotiin päästessä eteisessä on käynyt kova pulputus ja käsien viuhdonta, kun Joose on tiivistänyt päivän kuulumiset. Nyt kun ollaan oman perheen kesken, niin on toisenlaisen palautteen annon aika. Aiheesta tietysti, kun päiväkausia olen teillä tietämättömillä.

Mummi tuli taloon

Joosen mummi tuli meille keskiviikkoiltana, jotta vanhemmat pääsevät yhtä aikaa "oikeisiin töihin".

Päivät ovat menneet hienosti. Vasta tänä aamuna Joosen piti hieman protestoida, etteivät vanhemmat ole olleet viime päivinä heräämisen hetkellä kotona.

Kahdessa päivässä Joose on oppinut uusia tanssiliikkeitä ja hellyttävän lähtölaskennan. Tästä lähtien mutsi ei olekaan aina ensimmäisenä todistamassa uusia taitoja. Se tieto kirpaisi kuitenkin yllättävän vähän. Onhan aika mukavaa, että muutkin läheiset pääsevät opettamaan Jooselle uusia asioita.

Energinen siivousapu

Suunniteltu siivouspäivä on mennyt taas tulipaloja sammutellessa: sillä aikaa kun järjestelen Joosen sotkuja toisessa huoneessa, toisessa pyörii pieni pyörremyrsky.

Tiskausta valmistellessani olohuoneessa oli normaalin rytinän sijaan varoittavan hiljaista. Joose oli kiivennyt (taas) ruokailupöydälle ja huitaissut naamaansa mutsin aamukahvin pohjat. Kofeiini olikin juuri se mitä Joose tarvitsi.

Kahvisotkua siivotessani Joose oli jo kiivennyt makuuhuoneen lipaston päälle säätämään tv:tä. Energiaa on valtavasti mutta miten, oi miten, meidän siisteyskäsitykset saataisiin kohtaamaan?

Kaksin kotona III

Ensimmäinen päivä yli kuukauteen kun olen Joosen kanssa päivän kaksin kotona. Niin paljon kuin Joosen isää rakastan ja yhteistä aikaa aina odotan, niin onhan tämä yhden aikuisen mielen mukaan eläminen helppoa: ei neuvottelua työnjaosta ja aikatauluista, ruokapolitiikasta tai ajankäytöstä. Joose on mulle koko ajan etusijalla, kun en voi olettaa, että joku toinenkin voisi vastata hänen tarpeisiinsa ja ehkä siksi poika on vaikuttanutkin tänään poikkeuksellisen tyytyväiseltä.

Johtuu varmaan pitkästä arkitauosta, väliaikaisuuden tiedostamisesta ja töihinpaluun tuomasta energiaryöpystä, että meillä on ollut tänään tosi kivaa kaksin.

Villis

Kunnallisvaalikävelylenkkiä jatkaaksemme suuntasimme Vallilaan. Joose ja isänsä ulkoilmakävelylle ja minä viimeisiä kertoja makasiineilla toimivaan Valtteriin. Kirpputorin viimetunneilla pyörimisessä on omat hyvät puolensa: vaikka etsityimmät kausivaatteet on jo myyty nopeimmille, ovat tavaroitaan jo keräilevät myyjät valmiita tekemään hyviä diilejä. T-paitoja, paitoja, farkut ja villapuku olivat tämän reissun saalis. Ja hei, neuloisitko itse eurolla villapuvun?

Ps. Sämpylä ei ole kuvausrekvisiittaa vaan Joose syödä murusti sitä oikeasti ympäri kotiamme.