JooJoo-nimpparit

Tänään juhlittiin virallisestikin nimipäiväkalenterista löytyvää Joosea sekä pikkuveljeään. Joonan päivä sattui sopivasti sunnuntaille ja kakkukahveilla käväisi hyvä kattaus sukulaisia, kummeja ja kavereita.

Päivänsankari skypettää ennen juhlien alkua

Pojat leikkivät

Kattauksen arviointia

Molemmille omat

Pojat boksissa

Päiviin mahtuu myös hetkiä, joina pojat leikkivät niin liikuttavan sopuisasti että sydämessä oikein läikähtää.

Kiintymyssuhteesta tavaroihin

Yritän parhaani mukaan opettaa poikia arvostamaan tavaroita. Ostamme uutta harkiten ja ennen kauppaan suuntaamista selvitän usein löytyisikö sama tavara jostain kierrätysryhmästä. Poikien vaatteita huollan niin että ne voisivat kelvata vielä jatkokäyttäjällekin ja omani käytän loppuun (eilen jumppailin alakouluaikaisissa trikoissani!). Kalliit tai muulla tapaa arvokkaat tavarat säilytetään vielä pääasiassa poikien ulottumattomissa ja muita opetamme käsittelemään sopivalla varovaisuudella. Lelujen ja varsinkin poikien omien kirjojen kohdalla ei valvonta ole aina toiminut, mutta tahallisesta tuhoamisesta ei kumpikaan ole jäänyt (vielä) kiinni.

Vahinkokierros nro 2

Viime viikolla keräilin pois talvisimpia sisustuselementtejä ja nostin tilalle kaksi koulutyönä tekemääni savinorsua. Niillä ei ole koristetta kummempaa funktiota eikä merkittävää tunnearvoakaan, joten ne saivat koemielessä asettua keittiön ikkunalaudalle. Meni puoli tuntia siihen että pojat löysivät norsukaksikon. Meni 10 minuuttia ja toiselta norsulta puuttui yksi jalka, kärsä ja pala korvalehteä.Vahinkoa pyydettiin anteeksi, norsun osat liimattiin ja opittiin että näinkin hauraasta materiaalista tehdään leikkimään houkuttavia esineitä. Itse taas huomasin että lapsien myötä oma suhtautumiseni maalliseen omaisuuteen on muuttunut astetta jos toistakin rennommaksi. Toki naarmut keskellä taulutelevisiota harmittavat ja korjaushommat tuntuvat ylimääräiseltä vaivalta, mutta elämästä nyt vaan tahtoo jäädä jälkiä. Tavaroihin ja joskus niitä tärkeämpiin ihmisiinkin.

Eka kuorokeikka

Joose aloitti tammikuussa, kauneimpien joululaulujen innoittamana, lauluharrastuksen. 3-5-vuotiaiden ryhmä kokoontuu kerran viikossa puoleksi tunniksi, mikä on ollut laululeikeille oikein sopiva aika. Kuorolle on buukattu keväälle kolme keikkaa, joista ensimmäinen oli tänään.

Kuorotreeneissä on rento ilmapiiri

Viime harjoituksissa Joose lauloi äänenavaukset ja puolet lauluista "hirviöäänellä" ja kävimme kotona useamman keskustelun siitä millaista keikkaa palvelutalon mummot ja papat oikein odottavatkaan. Vielä ennen keikan alkua Joose esittäytyi mummoille ja muulle yleisölle "Herra Hevisauruksena", mutta lauloi kuitenkin kirkkaalla äänellä koko energiantäyteisen keikan.

Prinsessa!

Kannelmäkeläisestä kerrostalosta astui kadulle tummahiuksinen nainen leveähelmaisessa samettimekossa. "Prinsessa!" huusi Joose iloisesti, vähääkään epäröimättä. Onneksi prinsessaakin hymyilytti.

Lainamummu

Tänään perunamuusin ja jauhelihakastikkeen äärellä:

M: "Äitin mummu laittoi usein tätä ruokaa"
J: "Ai se mummu joka on nyt kuollut ja taivaassa."
M: "Niin. Se mummu oli äitille tosi rakas. Harmi ettei se ehtinyt tavata teitä."
J: "Äiti, mikä sua itkettää?"
M: "Tuli vaan yhtäkkiä niin kova ikävä sitä mummua."
J: "Äiti, sä voit lainata minun mummua."

Maisemanvaihto

Viikonloppuna kävimme ihmettelemässä kevään tuloa näissä maisemissa:

 

Edunvalvoja

Poikien isä oli aamulla tekemässä töihin lähtöä jolloin Joose:
"Anna mulle vielä lähtöpusu!"
"Anna Joonallekin pusu"
"Ja anna äitillekin pusu!"

Hyvä että joku muistaa pitää kiinni saavutetuista eduistamme.

Äi-ti!

Tänään se tuli vihdoin nuorimmankin suusta: Äi-ti! Ennen tätä oli tietysti ilmaistu monen monta muuta tärkeämpää asiaa kuten: (jo Kosilla opittu) kissa, pupu, AN-NA!, tiitti (=kiitti), mennään, tässä, tätä, mamma (joka kerran kuultu myös muodossa maito), mapa (=napa), pappu (=lamppu), kakka (jolla tarkoitetaan myös pissaa, sillä sekunnilla kun se on tulossa tai jo tullut), vauva ja (joulu)pukki. Kaikki muumihahmot ovat pappoja ja kulkuneuvoista (myös polkupyörästä) kuuluu prumprum. Asioiden nimiä tiedustellaan sanalla "tissa".

Tasapuolisuuden nimissä Joona totesi melkein samalla hengenvedolla "ihii".

Ilmat pois

Nyt löytyi dymolle kilpailija pieni koti järjestykseen -projektissa: tyhjiösäilytyspussit. Onneksi niitä hankittiin kerralla 20, sillä nyt tekisi mieli imeä kaikesta silmiin osuvasta ilmat pois. Pienet apulaisetkin ovat heti mukana ilman eri houkuttelua.

Niukasti neliöitä

Eksyin Ylen asumisväljyyslaskuriin, jolla voi vertailla miten väljästi naapurissa tai vaikkapa muualla Helsingissä asutaan meidän tehoneliöihin verrattuna. Naapurustossa on 31 neliötä henkeä kohden, Helsingissä keskimäärin 34,2 ja meillä 13,8. Päätän ahdistua tiedosta sitten kun meillä alkaa tuntua ahtaalta.