Lounaalla

Hektiseen lounasaikaan palaan usein muistelemaan lounashetkiä työkavereiden kanssa. Muistikuvissani työkaverit:

• paloittelevat ja jäähdyttävät itse ruokansa
• jaksavat istua koko lounaan ajan tuolillaan, pyörimättä, kiemurtelematta, pöydälle nousematta tai pöydän ympäri juoksematta
• käyttävät ruokailuvälineitä muistuttamatta
• pyyhkivät itse suunsa ja nenänsä
• eivät kaada juomiaan tahallaan
• siivoavat itse vahingossa kaatuneen juoman sen sijaan että läiskyttelisivät ja levittäisivät sen kiireesti pitkin pöytää
• eivät hiero ruokaa kasvoihinsa tai hiuksiinsa
• eivät annoskateudessaan vaadi jakamaan omaa ruokaasi/juomaasi
• voivat käyttää samaa vaatekertaa lounaan päätyttyä
• eivät konttaa lounaan jälkeen pöydän alle etsimään mahdollista toista kattausta

Aika kultaa toki muistot, onhan noista työpaikkalounaista jo kohta 1,5 vuotta aikaa.

Terveisiä hammashoitolasta

Meidän 15-kuisella on 9 hienoa, valkoista, pientä, pyöreää, reiätöntä hammasta ja 6 (kuusi!) ihan justsillään puhkeamassa. Emme malta odottaa.

Ratkaisu

"Jos äitin ja isin sänky menee (pomppimisesta) rikki, niin äiti ja isi ja Joona voi nukkua Joonan sängyssä ja minä voin nukkua omassa sängyssä."

Pukeutumisesta

Kun mittari näyttää plus kolmea, joka (ilmatieteen laitoksen appsin mukaan) tuntuu miinus neljältä, voidaan unohtaa pukeutumisharjoittelut ja vain suoriutua ulos. Kun sisävaatteiden päälle vetää väliasut, (kaksiosaiset) toppavaatteet ja kurakerroksen, kiskoo lahkeita kumppareiden päälle ja metsästää pienet peukalot paikoilleen kahdeksan kertaa, tarkenee itse hienosti ensimmäiset puoli tuntia puistopönötystä.

Hiihtäjälupaus

Etelä-Suomen hiihtokauden pituuteen edelleenkin skeptisesti suhtautuva mutsi ei ole hankkinut itselleen suksia, vaikka ladulle pääsisi melkein kotipihalta. Vähintäänkin yhtä suurella varauksella hiihtovermeitä oltiin hankkimassa jälkikasvulle. Useamman viikon haaveilun jälkeen Joose kuitenkin sai mummulasukset Helsinkiin ja katsokaa tätä ilmettä:

Tässä vielä taidonnäyte hiihtoloman hiihtolenkiltä:

Unikaverit

Joosella on sylillinen pehmoleluja, jotka on löydettävä päivä- ja iltauniaikaan sänkyä jakamaan. Perussettiin kuuluvat kaksi harmaata "unenpehmeää" kissaa: Kissa (ent. Mau) ja Kuoppa (ent. Miau) ja jämäkämpi sininen kissa Sonni (ent. Paska) sekä Uppo-Nalle ja Nalle Davidson. Satunnaisesti mukaan kietoutuu myös Keijo-käärme.

Kotona Joose on näistä kavereista tarkka, mutta reissuun voidaan onneksi lähteä ilman pehmoarmeijaa.

Tätä!

Joonalle on herännyt suuri kiinnostunut kirjallisuutta kohtaan, paitsi lattialle levittämisen muodossa myös lukukokemuksena. Joona saattaa viettää pitkänkin tovin kirjojaan selaillen mutta esittää myös yhteislukutoiveita määrätietoisesti kirjan kanssa syliin kiiveten: "(luetaan) TÄTÄ!"

Pikkusiskon hääjuhlat

Ystävänpäivää vietettiin tänä vuonna rakkausteemalla sillä juhlimme (ilman lapsia!) siskoni naimisiinmenoa. Eipä parempaa irtiottoa tulekaan heti mieleen!

Astetta haastavampi vieraskirja

Old school selfie, koska missasimme virallisen kuvauksen

Olihan näköala!

Hormonisiskot

"Muistathan että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä"

Kevätaurinko

Viime päivinä akkuja on päässyt lataamaan upeassa auringonpaisteessa:

Kevätaurinko myös raadollisesti paljastaa mihin ylimääräinen energia tulisi käyttää:

Lapsia ja partoja

Keskustelu aikaan jolloin pienten poikien pitäisi olla jo unten mailla (pinnasängyssä onneksi jo oltiinkin):

J: "Äiti, sitten kun me Joonan kanssa ollaan aikuisia, niin meille kasvaa parrat ja meistä tulee isiä."
M: "Niin, se vasta onkin jännittävää."
J: "Sitten teillä ei ole enää poikia."
M: "Kyllä te olette aina meidän poikia. Teistä tulee silloin meidän aikuisia lapsia."
J: "Olisi aika hassua, jos lapsilla olisi parrat."

Suomen kielessä on kyllä omat haasteensa.

Parrattomat pojat pelaamassa twisteriä

Mutsin eroahdistus

Suunnittelimme poikien isän kanssa parisuhdelomaa kymmenvuotisen yhteiselämämme kunniaksi. Mies varasi töistä lomaa viikonloppua pidentämään ja isovanhemmatkin merkitsivät viikonlopun ylös. Päätimme matkakohteen ja lennot. Fiilistelimme mitä kaikkea yhdessä tekisimme kohteessa ja kalastelimme ravintolavinkkejäkin. Seurasimme lentojen hintojen nousua ja kun päätimme että nyt on aika toimia, iski mutsille eroahdistus. Ei me VOIDA olla vielä kolmea kokonaista päivää ja kahta yötä erossa pojista.

Emme siis kävelekään vielä tänä vuonna käsi kädessä täällä:

Kuva lainattu: legerblog.co.uk

Vaan ehkä täällä:

Kuva lainattu: nightcitylights.deviantart.com

Mutta toivottavasti ei sentään täällä:

Kuva lainattu: wiki.aalto.fi

Candy in da house

Candy (tuttavallisemmin Namu) muutti meille tänä aamuna. Nyt voi mutsi istuutua kahvikuppinsa kanssa sohvalle, nostaa jalat pöydälle ja katsella kun lapsoset leikkivät sulassa sovussa. Koneet hoitavat meillä kotityöt.

Niin, sitten kun sitä oppii vielä käyttämään.