Onnibussilla

VR hinnoitteli itsensä ulos vappumatkantekovälineenämme ja annoimme Onnibussille toisen mahdollisuuden. Yhdensuuntainen matka Helsingistä Turkuun meidän perheeltä (kun molemmat lapsista pääsivät vielä sylipaikoilla ilmaiseksi) teki bussilla 17 euroa kun junakyydistä olisimme saaneet pulittaa yli 70 euroa. Kun matka-aikakin oli täsmälleen sama, ei vaihtoehtojen välillä tarvinnut kauan pohtia.

Edellinen pidemmän matkan bussikokemus oli ajalta, jolloin Joona matkusti viimeisiä aikoja vatsassani. Joosella oli silloin oma paikkalippu mutta kanssamatkustajat eivät kohteliaista esityksistä huolimatta heltyneet antamaan meille vierekkäisiä paikkoja. Molemmat pojat sylissäni vannoin silloin junamatkustamisen nimeen.

Tällä reissulla bussin henkilökunta piti huolen että lapsiperheet pääsivät ensimmäisinä sisään ja yläkerran näköalapaikoilla matka sujui hämmästyttävän mukavasti. Bussista tuli junalle jatkossakin tällä matkalla selvä haastaja.

BCN osa VII: lasten kanssa

Huoneistohotelli (vrt hotelli) oli nappivalinta tälle lomalle. Aamupalalla katseltiin espanjalaisia lastenohjelmia ja valmistauduttiin rauhalliseen tahtiin ulos lähtemiseen. Ruokaa saatiin siihen aikaan kun oli tarvis ja heti pestävät pyykit kuivuivat omalla parvekkeella. Illalla saatoimme valvoa rauhassa viereisessä huoneessa ja suunnitella seuraavaa päivää, kun pojat olivat jo nukkumassa.

Päiväohjelmaan oli valittu paikkoja, joiden arvelimme kiinnostavan poikiakin ja jätetty riittävästi väljyyttä, jotta spontaaneille jutuillekin olisi aikaa.

Kuten rannalla kävelyyn:

Leikkipuistopiipahduksille:

 Karusellille (ja uusille kavereille):

Saippuakuplille:

Katutaiteilijoille:

 

Jättiläispäille:

Eläimille:

Aarteiden etsimiselle ja keräämiselle:

Vaunut mahdollistivat päiväunet liikkeelläkin, tosin vahtivuoroissa.

Illallakaan ei silti tarvinnut paljon unta odotella:

BCN osa VI: nämäkin nähtiin

Hotellimme sijaitsi vanhassa kaupungissa, Goottilaiskaupunginosassa, puolivälissä La Ramblaa. Nähtävää riitti siis heti kun astui ovesta kadulle. Kas näin:

Naapurissa sijaitsi näyttävä Barcelonan katedraali, jossa poikia kiinnostivat eniten sisäpihan ankat (jätän siksi tylsät sisäkuvat alttareista ja muista krumeluureista).

Ramblan päässä sijaitseva Kolumbuksen muistomerkki houkutteli kiipeilemään.

Nämä sattuivat sopivasti matkan varrelle Montjuïcilta palatessamme:

Palau Nacional

Font Màgica -taikalähde

Koska kävelimme ympäriinsä, matkalle osuivat suuremmin suunnittelematta myös mm. seuraavat ihmetyksen aiheet:
 

Barcelonan viimeinen härkätaisteluareena

Arkeologiset kaivaukset Bornin vanhassa kauppahallissa

Taustalla siintävä vesitorni Torre Agbar

Viimeisen päivän vietimme läheisessä Ciutadella-puistossa, jonne pääsi näyttävän Riemukaaren kautta.

Puistossa sijaitsi mm. näin vaatimaton suihkulähde:

Jonka Joonakin todistettavasti näki:

Ja mammutti (jolle Joose antoi jalkahoitoa pensaan lehdillä):

  Kerrankos sitä Ciutadellassa soudellaan:

BCN osa V: Gaudi

Ei Barcelonan valloitusta ilman Gaudin töiden näkemistä. Güellin puisto ja Sagrada Familia olivat molemmat kokemuksia, joihin jonottaisin uudestaankin.

Gaudin töitä nähtiin jo matkalla puistoonkin

 

Jonottamisen ja odottelun olisi muuten voinut kätevästi välttää mobiililipulla, jos olisi uskaltanut lukita aikataulunsa ennakkoon (taaai jos mukaan olisi sattunut yhteensopiva luottokortti ja pankkitunnukset), mutta odotteluajat (2 ja 3 tuntia) kuluivat meiltä hyvin lounastaessa ja leikkiessä.

Sagrada Familiassa Joosekin tuumasi että wau.

  

Vaikuttava oli vaikka valmista oli vasta pienoismalliin tummemmalla merkityt alueet. Deadline on asetettu vuodelle 2026. Sitten on varmaankin tultava ihastelemaan valmista kirkkoa.