Huono äiti

Missään vaiheessa en luullut äitiyden olevan helppoa, mutta että siihen liittyy näin valtavasti syyllisyyttä! Raskaus- ja vauva-aika olivat oma lukunsa, mutta yksivuotiaan äitinä listaan nyt top 10:n asioista, joista tunnen huonommuutta. Järjestys vaihtelee päivittäin.

• potatus: Joose ei ole tehnyt tähän päivään mennessä ainuttakaan kakkaa, tai pissaa, pottaan, vaikka KAIKKI muut yksivuotiaat hoitavat jo homman. Olen huono äiti, koska tiedän milloin olisi otollisin aika istuttaa poika potalle, mutta kärsivällisyyteni ei riitä vetämään tunnin viihdytysshow'ta. Jostain kumman syystä kakkahätä siirtyy aina kun vaippa riisutaan. Tai se on jo siellä riisutussa vaipassa. Lohduttaudun näkemyksellä, ettei varhainen pottailu ehkä olekaan pelkästään hyvä asia.
• valmisruoat: Joose syö lähes päivittäin Pilttiä, Bonaa, Hippiä tai Muksua, sillä purkki on vaan niin paljon helpompi napata mukaan kuin itsevalmistetut ruoat, jotka pitää kylmäpakata. Purkki on myös jostain syystä helpompi tarjota muiden lämmitettäväksi kuin omat keitokset.
• kestoilu: kestovaippojen käyttö on alkuajoista kutistunut kotipäivien harrastukseksi. Jokaisen kertisvaippapussin kantamisesta roskikseen tunnen järjetöntä syyllisyyttä, vaikka koetan tsempata, että yhdenkin kertisvaipan korvaaminen kestolla jo pienentää jätevuorta.
• taaperoimetys: laiskana äitinä tarjoan Jooselle kuudelta aamupuuron sijasta aamumaidon ja nukumme iloisesti vielä 3-3,5 tuntia. Imetyksenhän piti loppua viimeistään sinä päivänä kun Joose täyttää vuoden.
• ruokailuvälineillä syöminen: lusikka on tähän saakka toiminut Joosen kädessä ainoastaan linkona, joten Joose syö itse ainoastaan käsin. Tiedän, ettei kukaan opi syömään täysin sotkutta, mutta lusikka tuntuu Joosen kädessä toistaiseksi vain hylkivän suuta.
• omassa sängyssä nukkuminen: Joose on nukkunut yhden kokonaisen (muttei nyt sentään herätyksettömän) yön omassa sängyssään. Sitten tuli korvatulehdus eikä kipuilevaa pientä raaskittu huudattaa yksin pinniksessä. Suurempi syy taitaa olla kuitenkin se, että musta on vaan niiin ihanaa nukkua Joosen vieressä, vaikka se tarkoittaakin (ehkä?) enemmän yöherätyksiä kuin omassa sängyssä tai jopa huoneessa nukkuvan lapsen kanssa.
• ajankäyttö: poden huonoa omatuntoa siitä, että teen hoitovapaan aikana kivoja asioita enkä käytä Joosen päiväuniaikaa (2-3h) johonkin hyödylliseen kuten opiskeluun tai osa-aikatyöskentelyyn. Tämä on ehkä osa suurempaa identiteettikriisiä, sillä en ole vielä kokenut valaistusta siitä, mihin suuntaan haluaisin opiskella lisää tai missä tehtävissä loppuelämäni työskennellä.
• virikkeet: ei niiden puute vaan liiallisuus. Sosiaaliselle äidille kotipäivät ovat yhtä tuskaa, joten olemme harrastaneet paljon. Siitä huolimatta Joose tuntuu kehittyvän ihan normaalisti.
• kaupunkiasuminen: kaikki perheellistyvät muuttavat böndemmälle, jossa lapset voivat turvallisesti kirmailla omalla pihalla ja leikkiä rauhassa omassa huoneessaan. Me taas ostimme kolmannen kerroksen kaksion hissittömästä talosta. Hyvien kulkuyhteyksien päästä, mutta hilkulla, ettei aivan Kallion sydämestä. Lisähuone näillä huudeilla tarkoittaisi n. 50 000 euron lisälainaa. Kauemmas muutto taas oman auton ostoa, mitä jo periaatteesta vastustan.
• sisustuslehtikoti: koska käytän Joosen päiväuniajan kivoihin juttuihin, ei Joosen isää odota joka päivä kuukausi töistä tullessa valmis ruoka ja viimeisen päälle puunattu koti. Tämänkin odotuksen olen itse asettanut mutta siinä on niin helppoa kaiken sotkun keskellä kieriskellä.

Ja sitten on tietysti niitä pienempiä ja satunnaisempia huono äiti -hetkiä kuten "miksi en ollut vieressä, kun se liukastui pukluunsa" ja "apua, miten sen pylly on noin punainen, miten kauan tuo kakka on ollut haisematta sen housuissa". Ne menevät ohi muutamassa päivässä.

Mistä en ole kokenut huonoa omaatuntoa on Joosen kanssa vietetty aika, mikä tulee tietysti muuttumaan, kun vuoden vaihteessa palaan "oikeisiin" töihin ja yhteistä hereilläoloaikaa on kymmenen tunnin sijaan noin neljä. Sitä en suostu vielä edes ajattelemaan.

Ps. Kuvat ovat iltapyöräilyltä Paloheinän huipulta. Joose nautti vauhdin huumasta metsäteillä, mistä tuli kyllä hyvä äiti -fiilis.