Piikitön aamukampa

Aamulla bussipysäkille kävellessä koetin palauttaa mieleen niitä vuoden takaisia aamuja ja yksin liikkumisesta kumpuavaa vapauden tunnetta. Ihan pienen haikeuden niistä sai puristettua, mutta silti vapauttavammalta tuntuu irtipäästäminen työhön liittyvistä miljoonista asioista ja vastuun jättäminen niistä jollekin toiselle.

Töissä toistaiseksi viimeistä työpäivääni juhlistettiin kakkukahveilla, mutta se olikin päivän ainoa rauhallinen hetki. Ajatukset sinkoilivat melkoisesti vielä kotimatkallakin. Huomisesta lähtien en olisi enää mukana pelastamassa maailmaa vaan yhteiskunnan elättinä vaihtamassa vaippoja.






Illalla ihana ystävä otti pääkokin roolin illallisen valmistuksessa ja toinen muisti postitse ensipäivien selviytymispakkauksella. Liikutus oli väistämätön.