Hellittelystä ja tasapuolisuudesta

Joose tänään lounaalla: "Äiti, silitä muakin, kun mäkin oon aika ihana." Itse en ollut oikein edes rekisteröinyt silittäneeni vieressä istuvan Joonan poskea.

Pienemmän sylittely, suukottelu ja muu paijaus tulevat niin luonnostaan, että on hyvä että Joose osaa itsekin vaatia kosketusta. Kirjoja luetaan toki joka päivä Joose kainalossa, välillä tehdään akrobatiatemppuja, puettaessa ollaan sylikkäin, rutistellaan ja silitellään, onnistumisista usein halitaan ja suukotellaan, mutta näiden lisäksi Joose pyytää syliin useita kertoja päivässä ja öisinkin on alkanut tulla taas kainaloon.

Kun itse on melkein hukkua kaikkeen läheisyyteen, on kaivettava kännykästä ystävän lähettämä lainaus Riina Katajavuoren kirjasta Wenla Männistö:
 "Minä saan sylin täydeltä lapseni ihoa ja kokonaista ihmistä, niin kauan kuin saan. Sitten hauikset kasvavat, halaukset harvenevat ja reidessä tuntuva roikkuvan lapsen paino on aavesärky enää. Se pitäisi muistaa joka kerta kun lastaan halaa. Että tämä pehmeä kakkupulla katoaa käsistäni ja niin on määrä"