Viimeinen kotipäivä

Olen yrittänyt oikein tiristää haikeutta mutta meillä on ollut Joosen kanssa liian kivaa, että olisin päässyt oikeaan tunnelmaan. Ehkä se iskee ensi viikolla, ehkä ensi kuussa tai vasta ensi vuonna. Tai sitten työ- ja koti-etuliitteiden vaihto Joosen isän kanssa sujuu ilman sen suurempaa dramatiikkaa.

Viimeinen kotipäivä aloitettiin pottaistunnolla ja muskarilla. Vaikka pottaistunto jäi tänään kovin tuloksettomaksi, se päihitti kuitenkin muskarin kuus-nolla. Mä en selvästikään ole muskariäiti eikä Joosesta ehtinyt syksyn aikana kypsyä muskaritaaperoa. Kuvittelisi että sylivauvaboxbiccailut, vauvauintihuudatus ja värikylpysotkunsieto olisivat harrastuskokemuksina jo valmentaneet mua muskarimenoon, mutta ei: joka kerta piiristä karkaava ja soittimia heittelevä taapero saa mut huokaamaan. Kukaan ei suoranaisesti paheksu Joosen käytöstä, mutta kaikki ohjaajaa myöten ovat kyllä todenneet, että Joose on jokseenkin "liikkuvainen". Loppupäivän vietimme kotona, missä saa juoksennella ihan rauhassa.