Ensimmäinen isiviikko

Mun miehet ovat viettäneet nyt viikon kaksin kotona ja viihtyneet keskenään ilmeisen hyvin. Joose on jäänyt aamulla iloisesti vilkuttamaan kun lähden töihin ja isänsäkin tuntuu nauttivan kotona olosta.

Isälle napsahti heti ensimmäisellä viikolla lääkärikeikka ja olikin oikeastaan hyvä, että mä kuulin tuomion vasta toisena: Joose joutuu kevättalvella leikkauspöydälle nivustyräoperointiin. Mun vauva nukutetaan ja leikataan alle kaksivuotiaana! Mun reippaalla ja iloisella pojalla onkin vatsassa valuvika. Kylläpäs mä tein sen huonosti!

Joulukadun avajaiset

Ettei sunnuntai menisi ihan laiskotteluksi, menimme Senaatintorille muumi-humppaamaan ja katsomaan millaisessa valaistuksessa Aleksia loppuvuosi kuljetaan.












Kovin jouluiseksi tunnelmaa tihkusateessa ja kymmenen asteen plussakelillä ei oikein voinut kuvailla. Joose tosin aisti ihan omat juhlatunnelmat ja oli karata ihmisvilinään useampaankin otteeseen avajaismusiikin viettelemänä. Joosella on selvästi joulumieltä, joka mutsillaan on vielä hakusessa.

Ensimmäinen työviikko

Ensimmäinen kokonainen työviikko takana mutten ihan vielä ehtinyt päästä rytmiin. Olosuhteet olivat kyllä mitä parhaimmat (ellei yöherätyksiä lasketa): Joosella oli kesäloma-energiaa pursuava mummu seuranaan, koti odotti töistä päästyä siistinä ja ruoka valmiina.

Loppuviikosta Joose ja mummu laajensivat reviiriään toisiin kaupunginosiin kerhoilemaan, muskariin ja jopa mutsin työpaikalle. Yhdessä kävimme vielä shoppailemassakin ja Joose selasi tottuneennäköisesti lastevaaterekin tarjontaa.

Monta muutakin hymyä irtosi Joosen touhuille viikon aikana. Käsittämätöntä pälätystä riittää ja sitä täydennetään mummulta opituilla ohhoh- ja oioi-päivittelyillä. Kielletyt asiat on kyllä hyvin sisäistetty sillä rajojen testaamisen jälkeen Joose itse toteaa etusormea heristäen too, too. Testaamisen lisäksi tällä viikolla on ollut tarjolla erityisen paljon hellyydenosoituksia märkien suukkojen ja halauksien muodossa. Aika ihania.

Mummuviikko

Mummu matkusti sunnuntaina Helsinkiin Joosen hoitoavuksi. Päivät ovat olleet raportoinnin mukaan kovin touhukkaita ja Joose on innostunut käyttämään uusia sanojakin (linja-auto!!). Kärsivällinen mummu on opettanut Joosen nukahtamaan päiväunillekin omaan sänkyynsä (parin viikon yöunitreenin jälkeen) ja puunannut sitten meillä hellan taustatkin. Mitenhän tämä omena on pudonnut näin kauas puusta...

Toisessa kuvassa mummun varapäreistä askarrellut joulukoristeet ja askartelijat, toisessa Joose antaa isälle töiden jälkeen rentouttavan aromaterapiakasvohieronnan.

Turkkilainen ilta

Vietimme Joosen kummien kanssa turkkilaisen illan. Asianmukaista ruokaa, Spotifysta turkish music -haulla tunnelmamusiikkia ja lopuksi pakotimme kummit kuuntelemaan minidisco-musiikkia ja katsomaan videopätkiä Joosesta Turkissa.

Viimeinen kotipäivä

Olen yrittänyt oikein tiristää haikeutta mutta meillä on ollut Joosen kanssa liian kivaa, että olisin päässyt oikeaan tunnelmaan. Ehkä se iskee ensi viikolla, ehkä ensi kuussa tai vasta ensi vuonna. Tai sitten työ- ja koti-etuliitteiden vaihto Joosen isän kanssa sujuu ilman sen suurempaa dramatiikkaa.

Viimeinen kotipäivä aloitettiin pottaistunnolla ja muskarilla. Vaikka pottaistunto jäi tänään kovin tuloksettomaksi, se päihitti kuitenkin muskarin kuus-nolla. Mä en selvästikään ole muskariäiti eikä Joosesta ehtinyt syksyn aikana kypsyä muskaritaaperoa. Kuvittelisi että sylivauvaboxbiccailut, vauvauintihuudatus ja värikylpysotkunsieto olisivat harrastuskokemuksina jo valmentaneet mua muskarimenoon, mutta ei: joka kerta piiristä karkaava ja soittimia heittelevä taapero saa mut huokaamaan. Kukaan ei suoranaisesti paheksu Joosen käytöstä, mutta kaikki ohjaajaa myöten ovat kyllä todenneet, että Joose on jokseenkin "liikkuvainen". Loppupäivän vietimme kotona, missä saa juoksennella ihan rauhassa.

Kakkajuttu

Joosen (ja mutsin) kärsivällisyys on selvästi kasvanut: tänä aamuna Joose jaksoi istua ja kuunnella koko sadun maailman rikkaimmasta varpusesta, potalla istuen ja tuloksellisesti.

Tuotosta tarkasteltiin yhdessä, taputettiin ja vaihdettiin riemunsuukot. Joosen isää varten otettiin pari valokuvaa (joita en nyt jaa täällä) ja vaihdettiin omituisia tekstiviestejä kakkavauvan syntymästä. Viikon paras asia.

Hidastelua

Tunnollinen työntekijä sairastaa vapaapäivinä. Niinä viimeisinä viikkovapaina, niisk. Hyvä syy siis viettää ne Joosen kanssa hissukseen kotona. Joose on onneksi säästellyt flunssaista mutsiaan ja pitänyt leikit suht rauhallisina. Pienenä mielenosoituksena hän kuitenkin aloitti salaa eteisen tapetointiurakan. Olihan sitä jo kaksi vuotta saamattomina suunniteltukin.

Alkuviikon Joose vietti kummitätinsä kanssa ja kaikki oli mennyt hienosti. Maanantaina mua tosin toruttiin sormi pystyssä myöhäisestä kotiintuloajasta: too, too, too!

Tämänhetkinen lempilelu: Bona-purkkien eläinkorkit

Isiä

Isänpäivää juhlittiin tänä vuonna Turussa. Hyvää ruokaa, seuraa ja vähän taidettakin.

miehiä kolmessa polvessa

Kitaransoiton 1. oppitunti

Harri-setä aloitti ristiäislupauksen lunastamisen ja otti Joosen kitaraoppiin.

Illemmalla Joosella meni papukaijavaihe päälle ja toistona saatiin kuulla än-yy-tee:tä, vene ja tiili (=Siiri). Näinkö se yhteisellä kielellä kommunikointi lähtisi käyntiin?

Piristäjät

Aamupäiväämme piristivät tänään kummipoikani ja äitinsä. Niin rakkaita molemmat! Tällaisia hetkiä tulee varmasti työelämään täysin hypätessä ikävä. Täytyy kyllä todeta, että mulla on ollut ihan paras äitivertaistukiryhmä kotimutsiaikanani.

Samassa kuvassa: kaksi taaperoa, istumassa ja lähes liikkumatta. Rasti seinään.

Palautteen annon aika

Mummille vilkutettiin tänään heipat ja oven sulkeuduttua mutsi sai täyslaidallisen kiukuttelua. Ehkä tämä loppuviikosta vielä iloksi muuttuu.

Työpäivien aikana en ole kotiasioita ehtinyt miettimään (kertonee myös luottamuksesta Joosen hoitajia kohtaan) mutta toimistosta ulos astuessa tulee jo ikävä ja kiire Joosen luo. Kotiin päästessä eteisessä on käynyt kova pulputus ja käsien viuhdonta, kun Joose on tiivistänyt päivän kuulumiset. Nyt kun ollaan oman perheen kesken, niin on toisenlaisen palautteen annon aika. Aiheesta tietysti, kun päiväkausia olen teillä tietämättömillä.

Mummi tuli taloon

Joosen mummi tuli meille keskiviikkoiltana, jotta vanhemmat pääsevät yhtä aikaa "oikeisiin töihin".

Päivät ovat menneet hienosti. Vasta tänä aamuna Joosen piti hieman protestoida, etteivät vanhemmat ole olleet viime päivinä heräämisen hetkellä kotona.

Kahdessa päivässä Joose on oppinut uusia tanssiliikkeitä ja hellyttävän lähtölaskennan. Tästä lähtien mutsi ei olekaan aina ensimmäisenä todistamassa uusia taitoja. Se tieto kirpaisi kuitenkin yllättävän vähän. Onhan aika mukavaa, että muutkin läheiset pääsevät opettamaan Jooselle uusia asioita.