Seppo

Tiistai oli ehkä elämäni jännittävin päivä. Vielä tunti ennen Sepon syntymää leikkaava lääkäri halusi yrittää uudelleen ulkoista käännöstä. Ehkä tämän mutsin onni, että poika piti päänsä, sillä syntymämitat olivat 53 senttiä ja 4145 grammaa. Olisi siinä voinut olla viikon tai parin päästä kovasti ponnisteltavaa.

Joose kävi katsomassa pikkuveljeään sairaalassa joka päivä. Veljelle laulettiin vierailuilla koko repertuaari autolaulusta pöllörokkiin ja pieniä jalkoja ihmeteltiin ja kutiteltiin. Lähtiessä Joose vilkutti iloisesti "nähdään pian!" ja mutsi itkeskeli illalla että koska siitä kasvoi niin iso.






Koti-ikävä oli sairaalapäivissä kamalinta, vaikka aika kuluikin yllättävän nopeasti toipumiseen keskittyessä ja uuteen ihanaan ihmiseen tutustuessa.

Kotiin!