Kaikki lähti siis noista aidosti retroista kukkaverhoista, jotka kirpparihuumassa tingin viime syksynä Valtterista. Eilen sain ompelukoneeseen polkimenkin eikä ollut enää mitään syytä luistaa urakasta. Verhojen myötä meni monta muutakin seikkaa uusiksi ja lopulta Kekkonenkin muutti taas meille. Joosen hymy oli näkemisen arvoinen, kun taulu kannettiin sisään.
Joose oli muutenkin reipas apulainen, piti isänsäkin tuolilla, kunnes äiti oli tyytyväinen verhojen asetteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti