Syömisen sietämätön vaikeus

Lapio maistuu aina

Kuluneella viikolla Joosen ruokailusta on tullut pieni stressin aihe, niin tekoreippaasti kun aina tartunkin syöttävään lusikkaan. Suu pysyy lusikan lähestyessä tiukkana viivana vaikka omatoimisesti sinne menisi kilokaupalla maissinaksuja. Niissähän on ravintoarvot kohdillaan. Rantakuntoon pyrkimisestä ei siis varmaankaan ole kyse.

Mahdollisiksi syiksi olen päätellyt kipuilevat ikenet; Joosen kaksi hammasta kun ovat nähtävästi saamassa piakkoin seuraa. Toinen syyllinen voisi olla maitotuotekokeilujen sekoittama maha. Kolmantena epäilen minä itse -vaihetta, tosin oma lusikka ja kulho eivät pitkään huijaa Joosea aukomaan suutaan. Viimeisenä vaihtoehtona pidän taantumaa tissivauvatasolle. Mun paidankaulukset kun ovat olleet viime päivät jatkuvassa venytyksessä.

Mikä syy sitten onkaan, niin toivon normaalin, pienesti syömäänhuijattavan, pojan palaavan pian meidän ruokapöytään.

Ps. Ruokailu mun työpaikan kahvitilassa sujui tänään kuin opetusvideossa. Pitää varmaan käydä syöttämässä poika siellä jatkossakin.