Vaikkei meillä vielä herätyksettömiä öitä nukutakaan, niin siitä olen erityisen kiitollinen, ettei meillä nousta kukonlaulun aikaan. Tänäänkin Joose oli pakko herättää, että ehdimme vartin yli kymmenen alkavaan muskariin. Aamupuurot jäivät odottamaan kotiinpaluuta, kun puin unenpöpperöisen pojan sängyssä.Tulevaakin ajatellen on aika ihanaa, ettei Joosen tarvitse vielä totuttautua päiväkotirytmiin vaan voi jäädä jatkamaan uniaan isänsä kanssa kotona. Äidilläkin on illasta enemmän leikkiaikaa, kun poikaa ei tarvitse puuhata seitsemältä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti