Äiti, äiti, äiti!

Joose tuli eilen mua eteiseen vastaan äiti-äitiä hihkuen ja halaamaan juosten. Perään vielä pari pusua, niin kaikki työmatkaharmitus (loskat niskaan, metro meni nenän edestä, bussi litisti oviensa väliin ja kännykkä tippui bussin alle) oli hetkessä poissa. Voiko maailmassa olla parempaa kotiinpaluutoivotusta?

Pieni leikkaustoipilas on ollut täynnä energiaa. Uusia sanoja on pulpahdellut yhtäkkiä melkoista tahtia (tähti, pullo, puuro, akka (=ankka), sisään, syömään, kakko (= TV2/Pikkukakkonen), vettä...) eikä operaatiota arvaisi tapahtuneenkaan ellei kurkkaisi vaipan alle. Toivon mukaan Jooselle jäi sairaalareissusta mieleen vain leikkihetket ja mehujää.