Ennen lapsia, ja vielä Joosen vauva-aikanakin, hämmästelin niitä sankarivanhempia, jotka vesisateessakin seisoivat puistoissa. No, nyt seisoskelen itsekin. Vieläpä kiitollisena tästä mustasta talvesta. Kolme talvea jalkakäytäviä vaunuilla aurattuani äitiysvapaani suurin uhkakuva oli jäädä poikien kanssa pakkasen ja lumen vuoksi kotiin nalkkiin. Nyt olemme päässeet ketterästi vaunujen ja seisomalaudan kanssa liikkumaan ja ulos energiaa purkamaan. Oi, jatkukoon lumeton talvi! |
| Metsäkerhon puput Mörrimetsässä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti