Välillä olisin valmis sysäämään pienen flunssapotilaan oman tahdon ilmaisut ja loputtomat vaatimukset jonkun random kadunmiehen siedettäväksi, välillä kieriskelen syyllisyydessä, kun en vastaa käsitystäni kaiken kestävästä ja joka hetkestä nauttivasta ihanneäidistä. Tylsyyden hetkiä on tullut kotivuoden aikana ennenkin mutta tänä syksynä on vähän jo taistelutahtokin kateissa. Kuvassa eväitä etsintään.
Kiva kuvituskuva, "VAPAUS". ;)
VastaaPoistaMulla on vielä kesken Franzenin aiempi, Muutoksia, mutta vähän jo polttelis aloittaa tuo Vapaus.
PoistaJokainen äiti varmaan kamppailee läpi elämänsä muutoksissa ja odottaa vapautta. Siltä minustakin tuntuu kun vanhin täyttää kohta kolmekymmentä ja nuorinkin tulee täysi-iäiseksi. :) Joskin me äidit vapaaehtoisestikin haluamme olla tärkeitä omille lapsillemme ja läheisillemme. Äitiys on koko elämän kestävä taistelu vapaudesta. Pitää vain antaa/ ja ottaa aikaa ajatuksille, itselleen ja valita vaihtoehdoista sen hetkinen paras. Elämä kantaa ja niin paljon antaa. Joose-aurinkokukkapojan tulevaisuus on kuitenkin aurinkoinen! Erinomaiset vastuuta kantavat ja virikkeitä antavat rakastavat vanhemmat.
VastaaPoistaKadunmies ei taida olla hyvä vaihtoehto :), mutta pieni mies tottuu pian myös vieraan hoitoon. Kun odotit Joosea mietit että toisalta lapsi voisi syntyä ja toisaalta oli ihana vielä odottaa.. Loppuvaihessa tuntui tuskaiselta vain odottaa.. Nyt on se vaihe kun napanuoraa päästät vielä kauemmas... Mummu vaan....