Toisena päivänä rutiinitkin alkavat
jo muodostua (hyvää matkaa kohti laitostumista): tiedämme mistä
ravintolasta milloinkin saa syötävää ja miten ruokailu sujuu
Joosen kannalta joustavimmin. Joosekin on päässyt jo turkkilaisen
ruoan makuun, vaikka ensimmäinen päivä mentiin tuontisapuskoilla.
Fetan syöntiä on pakko rajoittaa.
Ensimmäinen avainkortti on jo hukattu.
Tätä ei niiin olisi tapahtunut lapsettomana aikana. Joosen isä
kävi jopa etsimässä sitä rannalta. Sitten suuntasimme respaan.
Saksalaiset kanssaturistit olisivat varmaan marssineet sinne suoraan.
Etsiä nyt muoviläpyskää hiekasta...
Illalla olimme taas lasten diskossa,
jonka soittolista oli eilisiltaisen kanssa identtinen. Ehkä se onkin
suosion salaisuus. Sutsisatsan saksankielinen versio on kyllä
mustakin varsin tarttuva. Joosella oli biiseihin omat koreografiat
mutta tykkäsi muuten kyllä hengata mini-ihmisten joukossa.
Ihanalta näyttää teillä siellä!!! Kelpais mullekkin :))
VastaaPoista