Töissä

Joosen mutsista tuli eilen töissäkäyvä äiti. Aamulla bussipysäkillä fiilistelin auringonnousua ja sitä, että olin siihen aikaan vuorokaudesta yksin liikkeellä. Vapauttavaa. Ei eroahdistusta eikä -kyyneleitä. Asiaan saattoi vaikuttaa tosin se, että hipsin kotoa kun mieheni jäivät vielä jatkamaan uniaan. Ja tieto siitä, ettei ero ihan vielä ole lopullista. Eikä Joosea tarvinnut jättää vieraan hoitoon. Ja että töissä oli niin kivaa.

Kotonakin oli kaikki mennyt hyvin. Äiti otettiin iltapäivällä iloisesti vastaan ilman aikaisempia poissaoloprotesteja. Ja isälle vilkutettiin merkiksi, että hän voi nyt lähteä, kun äiti on palannut.