Ensimmäinen syntymäpäivä

Kiitos Joosen hieman vanhempien kavereiden, olen kriiseillyt vauvani vanhentumista, vauvavuoden päättymistä ja elämän ainutkertaisuutta jo toukokuusta saakka. Tänään keskityttiin siis iloisiin asioihin: siihen miten minun vastuullani oleva ihminen on selvinnyt hengissä vuoden verran, kehittynyt, kasvanut ja tuonut iloa ja aina vaan lisää rakkautta meidän perheeseen.

Aamulla piti toki fiilistellä Husky Rescuen Ghost Is Not Real -levyä ja muistella vuodentakaista synnytystranssia, viime minuuttien epäuskoista pelkoa ja jännitystä, ja sitä pienen pientä ihmistä, jonka hienoutta vain ihmettelimme emmekä malttaneet mennä nukkumaan.

Joosen juhlat alkoivat hienosti pihalla. Syötiin, pienet leikkivät hiekkalaatikolla ja sen ympärillä, laulettiin sankarille, puhallettiin se yksi kynttilä ja syötiin kakkuja. Sitten alkoi ripsiä vettä ja vieraat auttoivat meitä kantamaan kaikki tarjoilut, koristeet, tuolit ja pöydät sisälle. Kuin tilauksesta siis.

Sisällä avattiin vielä Joosen monet lahjat, kuunneltiin musiikkia ja seurusteltiin siihen saakka, että päivänsankari ja kaverinsa alkoivat olla valmiita päiväunille. Vanhemmatkin olivat, näin jännittävän päivän jälkeen.

Ps. Lisää juhlakuvia ja -tunnelmia tulossa, kun virallinen synttärikuvaajamme ne meille lähettää. Nämä otokset ovat Joosen ukon kamerasta.