Joose tarjosi meidän juhlapäiväksi kaksikin kakkayllätystä. Toinen oli päätyä Joosen suuhun saakka, mutta onneksi (tänään) hieman hitaasti toimivat vanhemmat tajusivat ajoissa, ettei kakun suklaata mitenkään voinut päätyä lattialle. Ja onneksi isä haistoi ennen kuin maistoi. Äiti olisi suklaanhimossaan saattanut hyvinkin toimia toisessa järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti