Muutenkin päivä oli täynnä outoja kohtaamisia. Tuli ihan Siwa-ajat mieleen. Nyt kotona ollessa kun voi aika pitkälle itse määrittää keitä ihmisiä viikoittain tapaa, niin Tallinnan laivan ihmisotanta on aika hämmentävä kokemus. Tiistaina päivälläkin. Ja taas kiitin, että Joose on niin pieni, ettei sille tarvitse selittää miksi tätiä keinuttaa, vaikka laiva meneekin suoraan.
Päiväristeily oli ihan sopivanmittainen reissu meille. Menomatka kului buffassa sekä Joosen lounastus- ja huoltotoimenpiteitä suorittaessa. Paluumatka tuntui vähän pidemmältä, varsinkin kun leikkitilassa oli Jooselle vielä liian raju meininki (joku venäläispoika heitteli meitä kohti pallomerta) ja taxfree oli nopeasti nähty. Joose oli taas reipas matkustaja ja keräsi tätien ihailua. Silloin ei oikein äitikään voi käyttäytyä huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti