Tänään se tapahtui: Joosen ensimmäinen verinen tapaturma. Koska jo rokotusten vaatimat laastarit saivat tämän mutsin sydämen nyrjähtämään, oli ehkä parempi, etten ollut sitä todistamassa. Asiasta kerrottiin järkevän suunnitellusti puhelimessa palatessani tyttöjen leffareissulta. Istuin siis julkisella paikalla ja asian käsittelyyn oli hsl:n laskujen mukaan 17 minuuttia aikaa ennen kuin saapuisin tapahtumapaikalle.Mielikuvissani verta oli pitkin olohuonetta, mutta kotiin päästyäni sitä oli todisteena ainoastaan pojan ja isänsä paidoissa. Tutti suussa Joose konttasi eteiseen vastaan ja episodi oli nähtävästi jo unohtunut aikoja sitten. Huuli oli aavistuksen verran muksahduksesta turvonnut ja illalla sillä päristeltiin, niin ettei pysyvämmästä vauriosta tietoakaan. Niitä etuhampaita vaan odotamme nyt kahta suuremmalla jännityksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti