Ongelma: Joose on oppinut, että riittävän usein ja kauan itkemällä (ja kakomalla) pääsee lopulta vanhempien väliin nukkumaan. Sitten ollaankin jo suorastaan maitobaarin tiskillä, jonne tilauksia jätetään 2-3 kertaa yössä. Turhat herätykset ja happohyökkäykset eivät kuitenkaan vedä vertoja niille kirvespotkuille, jotka aamuyöstä kohdistetaan isän päähän. Muutenhan nukkuma-asento on tuttu H is for hell ja vanhempien sängyn leveys 140 cm. Yöjuopottelun seurauksena aamuisin on lisäksi usein edessä lakanoiden vaihto.
Ratkaisu: Äiti (maito) siirtyy aluksi olohuoneen sohvalle ja isä toimii uniopettajana tavoitteena saada Joose nukkumaan koko yön omassa sängyssä ilman maitosnackseja.
1. yö: Nukkumaan klo 21. Ensimmäinen itku klo 1. Toinen itku klo 2. Kolmas itku klo 5 mursi sohvalla pyörivän äidin, joka laski, että joillakin on jo aamu ja on ihan ok ottaa poika viereen ja syömään. Kahdesti. Nukuttiin vielä klo 8 saakka
2. yö: Nukkumaan vasta klo 23 myöhäisten päiväunien vuoksi. Ensimmäinen itku klo 4. Äiti hiipi hiljaisuuden tultua sänkyyn. Joose heräsi seuraavan kerran klo 6, kun isänsä lähti treeneihin. Maidon jälkeen nukuttiin vielä klo 8 saakka.
3. yö: Nukkumaan klo 21.30. Ensimmäinen itku jo klo 22. Äitikin sänkyyn nukkumaan. Toinen kohtaus klo 2:n maissa. Isä sai taas rauhoittumaan. Joose heräsi 7.30 juomaan aamumaidon, jonka jälkeen vaihdettiin lakanat. Mistä se kaikki pissa on tullut?! Kuka sille tarjoilee?!
4. yö: Nukkumaan klo 21. Ensimmäinen itku klo 22. Toinen, vähän pidempi, kohtaus klo 1. Kolmannen itkukohtauksen jälkeen, klo 3:n aikoihin, kaivettiin burana esiin ja tämän jälkeen nukuimme aamuun saakka. Klo 7 aamumaito ja perään vielä reilu tunti unta.
5. yö: Nukkumaan klo 21.30, josta tunnin päästä ensimmäinen itkeskely. Seuraava jo klo 23 ja siitä neljään saakka pyöriskelyä, (hammas?)kitinää, ylösnousemista, huutoa, tassuttelua ja kantelemista (kaksi viimeistä vanhempien taholta). Klo 4 annos buranaa ja äidin kainaloon. Nukuttiin klo 8:an saakka. No, ilman maitoa sentään.
Jokailtainen huumaus vs huudatus. Voiko näistä heräilyistä päästä ennen kuin suu on täynnä hampaita ja kaikki "vaiheet" ohi?
Kylläpä taas nauratti ja tulin hyvälle tuulelle katseltuani näitä kuvia! Minna, tuo on vaativaa aikaa mutta lopussa kiitos seisoo, uskokaa vaan. Tietty tuo hampaiden puhkeaminen samaan aikaan häiritsee unta lisäksi. Kiitos tästä blogista! :)))
VastaaPoistat.kummo