Ristipaineessa

Julkinen keskustelu vanhemmuudesta ja lastenhoidosta on varmaan vellonut aina käynnissä, mutta nyt kun aihe on itsellekin jokseenkin ajankohtainen, tuntuu että joka päivä pulpahtaa otsikoihin jotain, millä itseään syyllistää.

Äitien pitäisi nopeasti uuden tulevan veronmaksajan synnytettyään palata kotoa velttoilemasta kaventamaan naisten ja miesten palkkaeroja ja maksamaan veroja. Työelämästäkin tippuvat kun kotona liian kauan tyhmistyvät ja etuuksia lypsävät. Samalla kuitenkin lapsen olisi parasta olla kotihoidossa breivikien ehkäisemiseksi.

Päivähoitopaikkoja ei ole kaikille, eikä niitä lisää ole tulossakaan (eikä Guggenheimiakaan). Ja ne onnelliset, jotka ovat lapselleen paikan saaneet, kokevat syyllisyyttä katkenneista käsivarsista ja ruhjeisista naamoista, kun hoitotätien silmät eivät riitä vahtimaan ylisuuria lapsiryhmiä.

Näissä tunnelmissa menemme huomenna tapaamaan teippipäiväkodin johtajaa.