Olin jo unohtanut millaista on olla Joosen kanssa kaksin kotona. Ihan kivaa. Vielä eilisillan unikitinöiden jälkeen olin hakemassa toisiin tehtäviin, mutta aurinkoinen päivä aurinkoisessa seurassa sai vielä harkitsemaan uudemman kerran.Mikäs tällaisina kesäpäivinä onkaan istua hiekkalaatikon reunalla ja lykkiä vaunuja puistossa. Välillä kuitenkin tekisi mieli testata "markkina-arvoa" ja hakea työpaikkoja, joita varten jonkun vuoden opiskelinkin. Ehkä töihinpaluuta on kotona "velttoillessa" tervettäkin välillä miettiä, mutta Joosen parasta samalla punniten.
Kyllä sinne töihin ehtii, jos vain suinkin pystyy talouden muuten hoitamaan, Jooselle parasta olla kotona, joskin niitä virikkeitäkin hän tarvii ja ikäistensä seuraa. Mutta onhan normaaliakin, että haluat jo enemmän seurustella yli metrin mittaisten kanssa :) Näin kävi silloin mullekin kun olitte pieniä. Mutta haikeaa ja vaikeaa on luopua niistä kehitysvaiheiden seuraamisista, jotka menevät ohi tuoreeltaan. Olisi niiin kiva olla niitä todistamassa. Nauti nyt tästä ajasta ja kyllä sinne töihin sitten ehtii! Mummu
VastaaPoista