Kuningattaren synttärit

Vapunaattona Hollannissa juhlitaan kuningattaren syntymäpäivää. Orange-suvun mukaan kaikki pukeutuvat tuolloin oranssiin, niinpä meidätkin puettiin asianmukaisesti ennen kaupungille lähtöä.

Hurjimpien karnevaalien sijaan pääsimme nauttimaan hieman hillitymmästä juhlinnasta Vondelparkissa, jossa lapsiperheet kokoontuvat mm. myymään vanhoja leluja ja vaatteita. Kirpparihullun äidin paratiisi siis.

Käsimatkatavaroissa kulkikin Suomeen melkoinen määrä puutavaraa erilaisten lelujen ja palapelien muodossa.

Joose halusi ottaa kaiken irti paluulennosta, joten hän otti nokoset ennen koneeseen nousua. Lentoemännät olivat myytyjä pienen flirttailijan edessä.

Harmittavasti Joose nukahti bussissa matkalla Helsingin keskustaan ja missasi parhaimman vappuörvellyksen.

Weesp

Viivyimme viikonlopun yli Weespin (lausutaan muuten Weisp) superidyllisessä pikkukaupungissa. Kaupungin keskusta on rakennuksineen ja kanavineen kuin Amsterdam pienoiskoossa sillä erotuksella, että vain muutaman kilometrin päässä keskustasta pääsee haistelemaan jo lehmänpaskaa. Alavilla pelloilla laidunsi lehmiä ja lampaita ja siipikarjaakin liikkui pihoilla. Navetassa kasvaneena maalaistyttönä en olisi arvannut, että poikani näkee ensimmäiset livelehmänsä Hollannissa.

Maaseutukierroksen lisäksi meidät tutustutettiin myös paikallisiin ruokiin. Pääsimme maistamaan mm. lähituulimyllyssä jauhetuista jauhoista tehtyä pannukakkua.


Pyöräilimme myös läheiseen Muidenin kylään (lausutaan Mäyden), jonka päänähtävyys on keskiaikainen linna.

Dam didi dam

Hollannissa ollaan. Parin Amsterdam-turistipäivän jälkeen alkuasukkaat johdattivat meidät Weesp-nimiseen kaupunkiin rauhoittumaan. Vaunukilometrejä Jooselle ehtikin Damissa jo kertyä melkoisesti, kun kanavien välit kierreltiin ristiin rastiin.

Kaiken kaikkiaan Joose on ollut reipas matkustaja: lento meni mukavasti (vesipullosta oli iso apu nousun ja laskun aikana) ja kärryttelykärsivällisyyttä on riittänyt. Ruokailut ovat vähän koetelleet vanhempien hermoja, mutta ruokahaluttomuuskin johtuu varmaan räkiksestä. Lämpöily ennen lähtöä ei siis ollut pelkkää matkakuumetta.

Vaihtelevasta säästä huolimatta Amsterdam ihmisineen jätti positiivisen ensivaikutelman. Ymmärrän hyvin miksi ystäväni jäi näille teilleen. Mikä oli kyllä tuloiltana meidänkin pelastus: ilman paikallisopasta emme olisi selvinneet hotellille ennen puolta yötä. Vauvan kanssa matkustaessa ylimääräistä jännitystä ei kauheasti kaipaa.

Pienen matkustajan kanssa meneminen vaatii myös vähän enemmän suunnitelmallisuutta kuin kaksin liikkuessa. Silloin tulee toisaalta kiinnittäneeksi myös ihan uudenlaisiin asioihin huomiota.

Joose 2107 ja lupa lentää

Joose tapasi tänään tohtori Snällin, joka kaikessa kiltteydessään antoi pojalle matkustusluvan. Toinen korva punotti, mutta se lienee aikaisemman tulehduksen jälkimaininkeja. Ei siis estettä lentämiselle.

Aamulla meillä vieraili 1,5-vuotias kummipoikamme isänsä kanssa. Ikäerosta huolimatta poikien leikit sopivat yhteen. Jooselle opetettiin mm. miten dvd-soitin pistetään päälle ja pois ja päälle ja pois. Isänsä ovat olleet kavereita jo yli 20 vuotta, joten ehkä tästäkin kumpuaa vielä pitkä ystävyys.

Iltapäivällä teimme pitkän kävelylenkin juuri Saksasta palanneen Hildan ja äitinsä kanssa. Kuukauden tauon jälkeen juteltavaa olisi riittänyt vielä useammaksikin kilometriksi, mutta iltamenot rajoittivat.

Pääsin siis illalla ulos syömään ja leffaan. Elokuvavalinta oli mieltänostattava Poikani Kevin. Todella hyvä, ajatuksiaherättävä mutta niin ahdistava elokuva. Salissa istui pääasiassa pariskuntia, luultavasti ehkäisymielessä, leffaa katselemassa. Onneksi itselle jäi kuitenkin päällimmäiseksi tunne, ettei me ehkä sittenkään olla vielä tehty Joosen suhteen ratkaisevia virheitä.

9 kuukautta

Joose on tänään ollut yhtä kauan mahan ulko- kuin sisäpuolella. Sen kunniaksi lauloimme pojalle isänsä kanssa duettona onnittelulaulun. Joose katseli meitä hetken aikaa vakavana ja alkoi itkeä. Ensimmäinen ikäkriisi?

Yhdeksänkuinen Joose pysyy aina vaan pidempiä aikoja ilman tukea pystyssä ja päästää jopa harkitusti irti tuesta. Hieman hurjalta vielä näyttää, kun temppu tehdään kävelyvaunun päälle noustuna.

Muuten aika kotona kuluu parhaiten laatikoita ja hyllyjä tyhjentämällä, tavaroita huoneesta toiseen roudaamalla sekä lehtiä (mitä uudempi, sen halutumpi) ja kirjoja (mieluiten paperisivuisia) lukemalla.

Koska kaikkea ei vaan jaksa kieltää, painokkaampi "ei" on varattu seuraaville huveille: kenkien syöminen, kestovaippa-astian kannen löyhyttely, tv-ruudun hakkaaminen kovalla esineellä ja kytkettyjen sähkölaitteiden johdoilla leikkiminen. Lista tulee varmasti jatkumaan, kun Jooselle kertyy lisää senttejä ja ulottuvuutta.

Kun vanhemmat saadaan leikkiin mukaan, hauskinta ovat kurkistusleikit, kävelytys ja hiipimislähestymiset. Onko mitään parempaa olemassa kuin pienen käkätys?

Komediaa

Pääsin illalla, jo toisen kerran reilu viikon sisään, teatteriin. Tällä kerralla kävin katsomassa komediaa Ryhmäteatterin Jatkuvaa kasvua -näytelmän muodossa. Kiinnostava aihe, tunnetut näyttelijät, onnistuneita roolisuorituksia, mutta...ei naurattanut. Muutamassa kohdassa kyllä hymähdin. Ja huomasin sen, koska kukaan muu ei nauranut silloin. Ymmärsin kyllä näytelmän viittaukset ja missä kohdassa tulisi nauraa, mutta oma huumorintajuni taitaa olla vähän vinksahtanut. Onneksi seurani oli yhtä huumorintajutonta.

Kotiin päästyä sen sijaan irtosi hyvät naurut, kun mies eläytyen kertoi Joosea huvittaneesta kurkistusleikistä. Parasta komediaa on siis tarjolla ihan omassa kodissa.

Baby meets art

Afroilimme tänään viimeistä kertaa, ainakin tälle keväälle. Yhden harrastuksen loppuessa lähdimme Hyvän elämän jäljille Ateneumiin. Näyttelykierroksen ajan Joose veti sikeitä, mutta halusi herättyään nähdä vielä pikaisesti kokoelmat. Ateneumin salien kaiku päihitti kuitenkin Taistelevat metsot ja Haavoittuneen enkelin mennen tullen.

Juoksentelua

Ensimmäinen vaunujuoksulenkki ja hurja energiapiikki. Lakaistut tiet ja keväiset ilmat ovat jo kauan houkutelleet kaivamaan juoksukengät 1,5 vuoden tauon jälkeen esille. Tänään, nukuttuamme onnemme eli vauvatanssitunnin ohi, oli aivan pakko lähteä testaamaan kuntoa. Joosen vaunujen moottorina tosin tällä lenkillä toimi vielä isä.

Hienostihan askel nousi. Nälkä kasvoi syödessä ja lenkki piteni suunnitellusta kolmella kilometrillä. Oli mukava huomata, että leppoisat vaunukävelyt ja vauvapuntin kantelu ovat pitäneet kuntoa jollain tasolla yllä. Juoksusta sai niin paljon energiaa, että samalla lämmöllä tehtiin vielä pikasiivous. Toimisikohan tämä joka päivä?

Jooselle energiaa toi jo pelkkä kyydissä istuminen. Sitä oli purettava jopa isän kahvakuulaa puremalla. Poika taitaa jäädä kaurapuurolinjalle, jos hampaiden, no hampaan, kohtelu on jatkossakin tällaista.