Aamulla meillä vieraili 1,5-vuotias kummipoikamme isänsä kanssa. Ikäerosta huolimatta poikien leikit sopivat yhteen. Jooselle opetettiin mm. miten dvd-soitin pistetään päälle ja pois ja päälle ja pois. Isänsä ovat olleet kavereita jo yli 20 vuotta, joten ehkä tästäkin kumpuaa vielä pitkä ystävyys.
Iltapäivällä teimme pitkän kävelylenkin juuri Saksasta palanneen Hildan ja äitinsä kanssa. Kuukauden tauon jälkeen juteltavaa olisi riittänyt vielä useammaksikin kilometriksi, mutta iltamenot rajoittivat.
Pääsin siis illalla ulos syömään ja leffaan. Elokuvavalinta oli mieltänostattava Poikani Kevin. Todella hyvä, ajatuksiaherättävä mutta niin ahdistava elokuva. Salissa istui pääasiassa pariskuntia, luultavasti ehkäisymielessä, leffaa katselemassa. Onneksi itselle jäi kuitenkin päällimmäiseksi tunne, ettei me ehkä sittenkään olla vielä tehty Joosen suhteen ratkaisevia virheitä.
Onpas kiva kun korvat on kunnossa ja pääsee eka kertaa lentämään. Ei taida Jooselle jäädä vielä kovin paljon muistoja (toivottavasti ei huonojakaan, mutta tästä blogistahan on siihen iso apu. Joose voi lukea vanhempien kokemusten kautta matkan kulun :) Oikein mukavaa ja toivottavasti rentoa matkaa koko perheelle! Kuullaan vielä ennen matkaa, mummu
VastaaPoista