Kevättä renkaissa

Takaisin Helsingissä ja arjessa kiinni. Joose saa taas tottua siihen, että herää eri paikassa kuin nukahtaa. Eilisen junamatkan jälkeen herätys oli vauvatanssissa. Tai no, aseman hanuristi taisi lambadasikermällään herätellä poikaa jo matkalla tanssitunnille.

Tänään teimme afro-tunnin jälkeen pienen pyörälenkin Pikku Huopalahteen ja takaisin. Tutti piti puhaltaa kesken matkan suusta, että vauhdin huumasta pääsi hihkumaan isälle. Kahina vaan kuului kun haalarinhihat heiluivat innosta. Pyörän selästä avartuu selvästi uudenlainen perspektiivi.

Isän läsnäolon huomaa heti aamuissa. Ehdin juoda kahvin lämpimänä ja vessassakin voin käydä ovi kiinni. Siis viettää omaa aikaa, vaikka Joose on hereillä. Lahkeissa roikkuminen ei kuitenkaan ole jäänyt. Aivan kuin mä voisin minä hetkenä tahansa hilpaista yövaatteissa ulos.

Illalla pääsinkin vähän tuulettumaan. Ihana ystävä tarjosi liput Kom-teatterin Totta-näytelmään, jonne sain seuraksi äitiystäväni. Vaikka mammoilta heruisi näytelmälle lisäpisteitä jo pelkän ulospääsyn ansiosta, niin esitys oli kyllä loistava. Vaikka tarina oli kirjan perusteella tuttu, niin ajatus ei lähtenyt harhailemaan miten miehet kotona pärjäilevät. Hyvin siellä oli pärjätty. Viihteen vuoksi imuroitukin.