Viime kauden peleissä oli erilaista jännitystä. Joosen syntymän jälkeen päällimmäisenä ei ollut enää huoli miehen terveydestä saati pelin tuloksesta, vaan hermoilu siitä herääkö vauva ja jos se herää niin osaanko rauhoittaa sen. Etukäteen oli mietittävä mahdolliset imetys- ja vaipanvaihtopaikat, sillä niin rento äiti en ollut, että olisin kaivellut rinnan esiin kentän laidalla. Vaikkei miestenkään käytössä mitään pukukoppeja ollut.
Mitään nolompaa en voinut kuvitella kuin itkevä vauva julkisella paikalla. Vielä jos yleisönä sattui olemaan parikymmentä parikymppistä miestä. Tulevaisuudessa on varmasti edessä monta epävarmuuden hetkeä, mutta jos jotain, niin itkunsietokykyä löytyy. Nyt Joose jaksoi katsella koko erän tyytyväisenä rattaissaan. Kesällä varmaan juostaan jo kentän laidalla. Joose pallon ja äiti Joosen perässä.
Ps. Turku hävisi rökäletappion, joten hyvä, että lähdimme kun Joose saattoi vielä uskoa isän voittoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti