Ensimmäinen hammas

Joosen ensimmäinen hammas on nyt todistettavasti pusertunut läpi ikenen ja on silmin nähtävissä. Se tuntui sormella tunnusteltaessa jo sunnuntaina. Jotain oli ehkä nähtävissä jo tiistaina, mutta arvailujen varassa oli vielä tuleeko esiin musta piikki vai jotain vauvan hammasta muistuttavaa.

Hampaita on ristiriitaisin tuntein odotettu jo viimeiset puoli vuotta. Ensimmäinen kuolakausi ja ikenien pullotus alkoi jo kolmen kuukauden ikäisenä ja toivoa herätteleviä ikenien hankauskausia on tullut senkin jälkeen säännöllisin väliajoin. Välillä ikenien läpi jo kuulsi jotain, joka sitten tuntui vetäytyvän takaisin suun syövereihin. Nyt yksi niistä on taistellut tiensä läpi ja auttaa varmaan kavereitakin puhkeamaan.

Vielä hammasta ei ole testattu äitiin. Eikä oikein mihinkään muuhunkaan kiinteään. Ruoka tuntuu nyt maistuvan huonommin, ja aikuisen kaurapuuroannoksia kiskovaa poikaa on saanut kaikin konstein huijata syömään. Vaikkei pieni paasto Joosea varmaan nälkäkuoleman partaalle veisikään.

Nyt kun meillä on todiste siitä, että alaleukaan saadaan purukalusto, voidaan jännittää miten käy ylähampaiden. Niitä on nimittäin jyskytetty pinnasängyn laitaan niin, että vähemmästäkin juuret tuhoutuvat. Onneksi suvussa on hammaslääkäri, joka varmaan voisi tehdä Jooselle ylös pienen tekohammasrivistön.